28.10.04

Biososiologiaa

Tiedemies pohdiskelee blogissaan sosiobiologisia selityksiä poikkeavalle käyttäytymiselle. Minä en sosiobiologiasta tiedä kovinkaan paljoa, joten seuraavat ajatukset ovat vain arveluja ja aavistuksia, eivät edes väittämiä.

Minusta tuntuu, että sosiobiologialla yritetään selittää joitakin asioita liian helposti. On hyvin kätevää sorvata jollekin käyttäytymiselle sosiobiologinen selitys, koska selityksen virheellisyyttä on vaikeaa todeta. Sosiobiologia varmasti kehittyy tieteenalana, mutta samalla se tulee varmasti tahallaan ja opportunistisesti väärinymmärretyksi ja väärinkäytetyksi samalla tavalla kuin evoluutioteoria aikoinaan.

Ihmisen käyttäytymisellä on tottakai biologinen evoluution aikana muodostunut perusta, mutta tämä perusta ei taatusti ole niin yksinkertainen kuin voisi olettaa, ja kaiken lisäksi ihmisen käyttäytymisen biologiset lainalaisuudet ilmenevät erittäin moninaisin tavoin. Virheellinen sosiobiologinen selitys ihmisten käyttäytymiselle yksinkertaistaa ja johtaa harhaan.

Poikkeavalle käyttäytymiselle ja tarkoitushakuiselle vastarannankiiskeilylle löytyy varmasti perustansa biologiasta, mutta itse etsisin sitä kädellisten käyttäytymisen ominaispiirteistä. Radikaali kaiken vastustaminen, on usein mielestäni oman statuksen nostatusyritys. Status on apinayhteisössä erittäin tärkeää, mutta ihmislaumassa status ei riipu juurikaan fyysisestä voimasta. Meidän keskuudessamme statusta saavuttaa ennen kaikkea pelaamalla älykkyyttä vaativaa sosiaalista peliä, jossa menestyminen auttaa yksilöä saamaan haltuunsa yhteisön arvostamia asioita, kuten rahaa, valtaa tai arvostusta. Konsensuksen rikkomisen taustalla saattaa siis olla statuksen saavuttamisyritys, apinoita kun olemme.

Jossakin vaiheessa sosiologia ja biologia kohtaavat, ja syntyy sosiobiologian lisäksi myös biososiologia.

---

Tähän loppuun ihan toinen miete. Maalaisen kokemukset ekoyhteisöstä antavat minulle aiheen olettaa, että ekoyhteisö voi toimia kestävän kehityksen periaatteiden mukaan omavaraisesti vasta kun se on riittävän suuri ja sisältää tarpeeksi asiantuntijoita. Nykyiset mikroekoyhteisöt ovat olleet heterotrofeja eli toisenvaraisia, ja riippuvaisia muun yhteiskunnan generoimista työttömyyskorvauksista ja muista tuista. Saattaa olla niin, että vasta kokonainen valtio tai valtioiden yhteenliittymä voi olla aito ekoyhteisö olematta toisenvarainen tai viherkurjala. Ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta koko ihmiskunnan on oltava yhteisö, joka ei ainakaan tuhoa oman jatkuvuutensa mahdollisuuksia.

Ei kommentteja: