17.8.04

Lukutapahtumia

Luin Leena Lehtolaisen dekkarin Tuulen puolella ja siihen perään Pirjo Hassisen Mansikoita marraskuussa. Lehtolainen on erikoisella tavalla MTV3:mainen kirjailija - taitava, huolellinen ja siisti. Sisältö vain oli aika tylsää, eräänlainen kirjallinen valmisruoka. Mieleenkiintoista ja hyvin viihdyttävää omalla tavallaan kyllä, mutta jollakin tavalla liian sliipattua, kuin TV-mainos nykysuomalaisesta valistuneen urbaanista elämäntavasta.

Hassinen olikin sitten toista, romaani oli erittäin hyvä sekä kielellisesti että aiheeltaan. En ole koskaan havainnoinut toisia ihmisiä ja heidän välisiä suhteitaan sillä tavalla kuin romaanin päähenkilö havainnoi. Kerta kaikkiaan uusi kokemus. Mansikoita marraskuussa sijoittuu teatterimaailmaan; muistan teatterissa toimivan ystäväni T:n sanoneen, että teatterissa ei ole kysymys mistään muusta kuin ihmisten välisistä suhteista. Ei varmaan olekaan.

Siinä missä Lehtolaisen dekkari oli 50-luvun rintamamiestalo, eheä ja funktionaalinen, oli Hassisen romaani Teijoelta siirretty puuhuvila, upea, koristeellinen ja monimutkaisen kaunis.

--

Viktor Pelevinin Omon Ra:kin tuli luettua, mutta kun en Venäjän historiaa tunne, meni moni asia ohi. Lopussa tosin on joukko suomentajan selityksiä, mutta selittäminen on aina väljähtynytta. Huumori Omon Ra:ssa oli erikoista ja miellyttävän kieroa, Peleviniä voisi lukea lisää.

Ei kommentteja: