4.3.04


Silmiin pistää tuo taivainen fuusioroihu

Näen silloin tällöin unia valtavista, ruotsinlaivojen kokoisista lentokoneista. Viime yönä istuin sellaisen kyydissä lähtökiidossa, mutta ihmettelin kun vauhti ei tuntunut kiihtyvän mihinkään. Kiitorata oli kapea ja mäkinen kuin mikäkin maantie. Tajusin, ettei lentokone pääse ilmaan koska se on liian painava, mutta se ei yhtäkkiä haitannut. Kone muuntuikin risteilyalukseksi, ja vastaani tuli juhlapukuisia naisia matkalla katsomaan "esitystä".

Täällä pohjantähden alla -romaanisarjan ensimmäinen osa on nyt luettu. Pitkästä aikaa kykenin jättämään taakseni sen jatkuvan kirjallisten keinojen analyysin jota tahattomasti harrastan lukiessani. Eläydyin romaaniin samalla tavalla kuin joskus teininä eläydyin, ja se oli virkistävää. Luulin menettäneeni sen kyvyn kokonaan. Ykkösosa huomenna takaisin kirjastoon ja kakkos- ja kolmososat lainaan.

Kreationistien kanssa on edelleenkin mukava väitellä. Vaihdoin hetken mielijohteesta nimeni Jylpyksi, sillä olin päättänyt lopettaa väittelyn, mutta enpä sitten halunnutkaan sitä lopettaa. Omia biologian tietoja pitäisi kyllä vähän päivittää, erityisesti tarvitsen paljon yksityiskohtaista faktatietoa fossiileista ja eliöiden rakenneyhtäläisyyksistä. Genetiikan ihana monimutkaisuus on paremmin hanskassa, mutta aina tulee sellaisia kysymyksiä ja väitteitä erityisesti eläinten kehityksestä, joihin en osaa antaa havaintoihin ja paleontologiaan perustuvia yksityiskohtaisia tietoja. Biologista tietoa on tietysti netti tulvillaan, mutta luen mielummin kirjoja biologian alalta. Kirjoista tietää heti ovatko ne yleistajuisia vai erikoisalaa käsitteleviä, ja lisäksi niissä on tuoteselostekin. Nettisivuista ei ihan niin heti tiedä, ja muutenkin kirjastossa käyminen on helpompaa kuin tiedon kaivaminen netistä. Ehkä olen poikkeava, mutta olen menettämässä luottamustani siihen, että elämä on ihanaa, kun on pääsy "melkein kaikkeen maailman tietoon". Ei se ihan niin ole, Googlesta ei ole läheskään niin paljon hyötyä kuin mitä haluaisin siitä olevan, ei edes sen luokittelujärjestelmästä. Sain etsiä taksonomiastakin kertovia hyödyllisiä, riittävästi tietoa sisältäviä sivuja todella kauan, ja silti kirjastosta viidessä minuutissa hakemassani kirjassa asiat oli esitetty paremmin, selkeämmin ja täydellisemmin kuin sivuilla joilla vierailin. Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että tiedonhankinnassa tietokirjat ovat perusta ja netti hyvä lisäke. Odottelen kiihkeästi hakukoneiden uutta sukupolvea.

En hetkeäkään kuvittele, että kreationistit luopuisivat käsityksistään, päin vastoin. Hehän rakentavat itselleen hermeettistä "tieteellistä" umpiomaailmaa, jossa Maa on 6000 vuotta vanha ja ilmakehää ympäröi vesikehä ennen kuin se romahti alas vedenpaisumuksessa. Tämä ei ole ihan niin pöhkö-hauskaa kuin miltä se kuulostaa. Kreationismin pahin puoli on se, että se vetoaa huonon luonnontieteellisen perussivistyksen saaneisiin uskonnollisiin ihmisiin. Kun ihmisellä on huonot perustiedot luonnontieteistä, hänen ainoa tapansa arvioida jonkin tieteellisen tai pseudotieteellisen väitteen todenperäisyyttä on arvottaa se väitteen esittäjän sosiaalisen aseman mukaan. Tämä on silkkaa auktoriteettiuskoa, ja mitä huonommat perustiedot kansalla on luonnontieteistä, sitä helpompaa on tieteen kaapuun pukeutuvan roskan vallata alaa. Roskan levittäjiähän ajaa usein jonkin kieroutunut uskonnollinen tai poliittinen vakaumus.

Evoluutio vs. kreationismi -keskustelu ajautuu yleensä lopulta oppihistoriallisiin kiistoihin. Tässä valossa en yhtään ihmettele että biologi Anto Leikola opettaa myös oppihistoriaa.

Väittelyjuttuihin liittyy Kari Tikkasen oiva meta-argumentointisivusto.

Ei kommentteja: