21.3.04


Museokierroksella

Räntivä taivas sai Suomenlinnaretkeni muuttamaan kurssia Kiasmaan ja sieltä edelleen Kansallismuseoon. Kiasman Historiaa nopeammin -näyttely oli vaikuttava, ajatuksia herättävä ja pässi-hauska - röhötin siperialaistaiteilijoiden pöhköille videoteoksille varmaan puoli tuntia tai ehkä kauemminkin. Videopätkissä ei ollut mitään teennäisen coolia tai kantaaottavaa, olivatpahan vai läpeensä pöhköjä. Miehet pyörivät Heathrown lentokentällä samaa tahtia mainospylväiden kanssa, ryömivät liukuvalla kulkuväylällä, vääntelevät naamaansa Venetsiassa ja tanssivat pulujen keskellä. No, yksi "taide"pläjäys oli videoiden joukkoon sattunut, siinä taiteilija vetää laskimostaan veriletkun maaliruiskun säiliöön ja spreijaa verellään omakuvansa. Tosi-rankkaa, mutta jotakin kummallista huumoria oli siinäkin mukana.

Virolaisen taiteilijan tavaramerkkien sekasotku muistutti kaupan hyllyä, jonka valikoimissa oli muun muassa hymyilyttävästi Vileda-näkkileipää, Ajax-limonadi ja ja Snickers-säilykkeitä. Neuvostotavara oli sekin mielenkiintoista, kaiken lisäksi keskusteluopas tuli kanssani juttelemaan pitkät tovit, mistä olin kovin ilahtunut. Kuulemma länsimaissa monet näyttelyn teoksista koetaan hauskoina tai karnevalistisina, mutta venäläiset tai virolaiset suhtautuvat teoksiin vakavammin, koska ne heijastelevat niin voimakkaasti Neuvostoliiton hajoamisesta seuranneita mullistuksia.

Tätä kirjoittaessa tulikin mieleeni, että pohjoispäädystä jäi yksi teos kokonaan katsomatta. Kiasma-teatterissa olisi mennyt mainio esitys nimeltään Optinen kone, mutta sen olen nähnyt jo aikaisemmin.

Täytyy tunnustaa, että Kansallismuseossa en ole ennen käynytkään, nytkin menin sinne vähän hetken mielijohteesta kolme varttia ennen sulkemisaikaa. Ravasin läpi satunnaisia näyttelyitä, antiikkisia rahoja tutkin vähän tarkemmin. Arkkitehtuuri hämäsi vähän, vessan ovea en meinannut tunnistaa vessan oveksi, koska siinä oli niin paljon ikkunapintaa. Varttia vaille viisi museon läpi käveli hitain askelin gongia soittava mies. Museon ulko-ovessa on kansalaissodasta peräisin oleva luodinreikä. Painoin silmän siihen melkein kiinni ja katsoin sen läpi molempiin suuntiin.

Ei kommentteja: