25.3.04


Arvon mittausta ja kitarismia

Mitähän tapahtuisi, jos ihmiset alkaisivat hahmottaa työnsä arvon pelkästään palkkansa kautta? Rahahan on arvon mitta, ja vieläpä konkreettinen sellainen. Saisivatkohan esimerkiksi sairaanhoitajat palkankorotusvaatimuksiinsa tulikiveä ja tappuraa, jos he todellakin mieltäisivät työnsä todellisen arvon pelkästään rahassa, eli yhtä pieneksi kuin heidän palkkansa on suhteessa suomalaisen keskipalkkaan?

Teininä mängin kitaraa, ja vieläkin, mutta sähköinen kitara on vaihtunut akustiseksi. Siitä pitää myöntää itselleni yksi aikuisuuspiste. Kuuntelin vanhojen aikojen muistoksi Joe Satriania, tuota näppäräsormista kitarasankaria 80-luvulta. Ihan tarkastihan mies soittaa, mutta niin kovin puhtoisesti ja kunnollisesti. Kitaransoittajia on monta eri tyyppiä, Satriani oli nimenomaan teknikoiden suosiossa. En menisi Joe-setää ihan sieluttomaksi haukkumaan, mutta hiukan liian tarkkaa ja partiopoikamaista musiikkia minun makuuni. Silti Satrianin Surfing with the Alien -levy miellyttää minua samalla tavalla kuin hyvä hampurilaisateria miellyttää, siitä tulee jotenkin...tyydyttynyt olo.

Guitar Player -lehden välissä tuli aina Soundpage - pieni muovista prässätty singlen lärpäke, jossa oli biisi tai pari artistilta jota haastateltiin kyseisessä numerossa. Joskus 80-luvun lopun kitarajumala-aikoina Soundpagena oli kappale Eureka, I've found it! kitaristilta nimeltä Kalle Rademaker (muistaakseni sukunimi kirjoitettiin nimenomaan noin, ei Rademacker). Se oli avantgardistista maalailua, ja muistaakseni hyvä kappale. Luonnollisesti kappale sai osakseen ankaraa kritiikkiä macho-kitaristeilta lehden seuraavien numeroiden yleisöpalstoilla. Kalle Rademakerista ei ole sen jälkeen kuulunut yhtään mitään, ja olenkin alkanut epäillä, että koko Kalle oli pelkkä lehden toimittajien muovaama pila. Biisin haluaisin kyllä kuulla uudestaan, ja Googlen perusteella muutamaa muutakin kiinnostaisi.

Ei kommentteja: