17.2.04


Leena Krohnin selluloosablogi

Luin Leena Krohnin uusimman teoksen 3 sokeaa miestä ja 1 näkevä. Se oli tavallaan kuin hidas blogi, Krohn kommentoi saamiaan sähköpostiviestejä ja yhteiskunnallisia tapahtumia samaan tapaan kuin monet bloggaajat tekevät. Usein toivon, että Krohn kirjoittaisi enemmän ja julkaisisi tekstejään tiheämmin myös Web-sivuillaan. Se tosin kummastutti, että Krohn oli päästänyt kirjansa etnobotaniikasta kertovaan jaksoon muutaman kemikaalin nimen englanninkielisessä asussa suomenkielisen asemesta. Hyoskiini oli hyoscine ja niin edelleen. Ehkä liiallinen surffaus englanninkielisillä sivuilla (mistä muualtakaan saisi kasvikemikaaleista helposti ja nopeasti tietoa) on tehnyt tepposensa - puhuvathan Hezetbegovitshin toimittajatkin nykyään massatuhoaseista eivätkä joukkotuhoaseista.

Tänään saapui postista myös Suomen Luonto -lehti. Olen aina pitänyt Suomen Luontoa laadukkaana julkaisuna, ja nyt sitten päätin tilata sen. En pettynyt, lehti on yhtä loistava kuin ennenkin. Tässä numerossa on juttua Lapissa kasavavasta Väinönputki-nimisestä rohdoskasvista (Angelica archangelica). Mitähän kemikaaleja se sisältää?

Ja asiaan täysin liittymättä. Ostoskeskuksilla on oma tuoksunsa, paitsi Isolla omenalla, joka ei tuoksu miltään. Itäkeskuksen tuoksusta pidän paljon, se on kerrassaan miellyttävän ruokaisa tuoksu, johon sekoittuu uusien vaatteiden hajua.

Ja vielä. Ajattelin ostaa uudet silmälasit, mutta valitsemani uniikkikehykset maksavat linsseineen päivineen 750 euroa. Olen silti sitä mieltä, että silmälasien hankinnassa ei pidä nuukailla, niitä pitää päässään joka päivä, ja ne muodostuvat erottamattomaksi osaksi persoonallisuutta. Silti 750 eetua tuntuu vähän tylyltä hinnalta, vaikka pokat sopivat kasvoinini kuin nakutettu, ja se ei ole kovin tavallista. Jos ratkaisisikin ongelman ostamalla piilolasit?

Ei kommentteja: