24.2.04


Kauniita sanoja ja joukkoliikennettä

Yksi suomen kielen kauneimmista sanoista on säteilysumu. Se on sitä litteää sumua joka leijuu matalalla maanpinnan yläpuolella aamuisin, ja joka syntyy siitä että maanpinnan lämpö säteilee yöllä avaruuteen ja samalla maanpinnan yläpuolella olevan ilman kosteus tiivistyy sumuksi.

Tänään näin hienoja säteilysumulauttoja kun matkasin bussilla töihin. Olen jo monena päivänä jättänyt auton parkkiin ja kuljen kokeeksi pari viikkoa bussilla. Tähän asti olen nauttinut bussimatkaamisesta paljon, se aikaansaa juuri sopivan siirtymätauon työn ja vapaa-ajan väliin. Autolla ajaessa joutuu olemaan aina henkisesti enemmän tai vähemmän valppaana, eikä työpäivä tunnu loppuvan kunnolla kun kotiin hurahtaa niin nopeasti. Bussissa on aikaa mietiskellä tai tyhjentää päänsä ajatuksista kokonaan, jos sen taidon osaa.

Taidan luopua autosta kokonaan ja siirtyä taas joukkoliikenteen käyttäjäksi. Olisikin todella surullista jos Helsingissä asuja oikeasti tarvitsisi autoa työmatkoihinsa. Mitä iloa autoilusta edes pääkaupunkiseudulla on? Kehä I:n ruuhkissa jumittelua ja punaisia liikennevaloja, keskustan maksullisia parkkipaikkoja ja tylsiä maisemia matalalta. Nähty ja koettu on, ei kiinnosta.

Ei kommentteja: