2.2.04


Arkipäivä on katoavaista

Männä viikolla kävin erään oppilaitoksen liikuntatiloissa liikuskelemassa. Pukuhuoneiden seinillä oli tietokoneella tulostettuja aanelosia: Tämä pukuhuone on vain iltavuorolaisten käytössä, Ei juomia ja ruokia liikuntasaliin!, Keltaset liput eivät enään kelpaa maksuvälineiksi!, Laitathan tavarat takaisin paikoilleen lähdettyäsi jotta muiden ei tarvitse siivota jälkiäsi! Kiitos! Jäin miettimään, kuinka nykyään kaikki tuollaiset tiedotukset ja opasteet on kirjoitettu ja tulostettu tietokoneella - tietokoneet ja printterit ovat nykyään niin halpoja, että niitä on oppilaitosten vahtimestareillakin.

Kymmenen tai viisitoista vuotta sitten moiset laput olisi kirjoitettu käsin, mutta nykyään ei käsin kirjoitettuja lappuja näy enää juuri missään. Jos tekisi elokuvaa tai televisiosarjaa, joka sijoittuisi 80-luvun loppupuolelle tai 90-luvun alkuun ja yhtenä kuvauspaikkana olisi jokin laitos, (oppi- tai terveydenhoito- tms.), pitäisi muistaa panna seinille muutama käsin kirjoitettu ohjelappu aidon tunnelman saavuttamiseksi.

Oma muistini toimii sillä tavoin valikoivasti, että arkipäivän tavanomaisimmat asiat eivät juuri jää mieleen. Muistaako kukaan teistä lukijoista, miltä vaikkapa maitopurkki näytti 5 vuotta sitten? Entä 10 vuotta sitten? Arkipäivä on hämmästyttävän katoavaista, ja siksi sitä pitäisi tallentaa koko ajan, ottaa kuvia ruokapöydistä, sanomalehdistä, mainospylväistä, parkkipaikoista, marketeista, kouluista, ihmisistä, mistä tahansa tuikitavallisesta asiasta. Tuosikymmenten päästä kuvilla olisi enemmän muistinvirkistysarvoa kuin tavallisilla poseeraus-, biletys- ja matkakuvilla. Sain kymmenvuotiaana halvan kameran ja siihen paljon mustavalkofilmiä koska se oli halpaa. Kuvasin erittäin paljon, mitä tahansa mitä matkan varrelle tuli. En välittänyt ollenkaan siitä, mitä silloin pidettiin taitavana valokuvauksena, dokumentoin vain itselleni tärkeitä asioita. Nyt nuo kuvat ovat minulle suunnattoman arvokkaita, sillä niissä näkyy lapsuuteni visuaalisen ympäristön yksityiskohtia tavalla, jolla tarkemmin ja "paremmin" sommitelluissa kuvissa ei näkyisi. Kolmanneslitran limsapullojen pahvipakkauksen päällä torkkuva kissa, ystäviä muovisessa pihakeinussa, kaukosäätimetön televisio, ensimmäiset stereot, maalle jääneitä suuria veneitä, talven kinoksia, muovisotilaita. Kaiken kaikkiaan perusarkipäivää kuviksi tallentuneena.

Ei kommentteja: