30.1.04


Kertaustyylien mekanismit

Parturissa istuskellessani katselin Osis-nimisen hiustuotesarjan pakkauksia. Ne ovat lieriömäisiä ja metallinpunaisia, ja niiden yläpäässä on plusmerkki niin että syntyy vaikutelma suuresta paristosta. Pakkauksen muoto assosioitui mielessäni lapsuudestani tuttuihin Hellesens-paristoihin, jotka olivat väriltään kirkkaanpunaisia ja niissä hiippaili tiikeri. Ei liene sattumaa että tuotteen pakkaus on niin retrohenkinen; 70-luvun tyylielementtejä on näkynyt mitä yllättävimmissä paikoissa viime vuosina.

Vaikuttaa siltä, että 60-luvulta lähtien kunkin vuosikymmenten tyyli kierrättyy aina parin vuosikymmenen hengähdystauon jälkeen. Tämän uskon johtuvan siitä, että kullekin sukupolvelle jää varhaislapsuutensa visuaalisesta ympäristöstä miellyttäviä assosiaatioita, koska suurimmalle osalle ihmisistä lapsuus on onnellista aikaa. Kun nämä ihmiset varttuvat, aikuistuvat, osa heistä päätyy suunnittelemaan kankaita, huonekaluja, pakkauksia ja mitä ikinä visuaaliseen ympäristöömme liittykään. He hyödyntävät jossakin vaiheessa uraansa (yleensä kun alun aina niin niukkaeleinen ja pelkistettu kuulismi on väistynyt) mielellään lapsuutensa visuaalisia vaikutteita, ei siksi että se olisi erityisen muodikasta juuri silloin, vaan siksi että siitä tulee miellyttävien assosiaatioiden vuoksi miellyttävän näköistä ja oloista. Kun nuoria visuaaliseen ympäristöön vaikuttavia suunnittelijoita on satoja, ja tämä ilmiö toistuu monen kohdalla, vaikuttaa siltä, että heidän lapsuutensa vuosikymmenen visuaalinen tyyli on yhtäkkiä tullut muotiin. Samaa ikäpolvea olevat kuluttajat tietysti tunnistavat tämän kertaustyylin ja viehättyvät siitä.

Ei kommentteja: