13.1.04

Idea suomalaiseksi kauhuelokuvaksi

Hyviä kauhuelokuvia ei ole Suomessa juuri tehty, lukuunottamatta tuota Kivikasvojen Dracula-jaksoa. Kauhuelokuvahan ei vaadi mitään ihmeellisiä erikoistehosteita, ajatellaan vaikka Hitchcockia. Ajatellaan vaan, ja minulle tulee mieleen tietysti Linnut, jossa tehosteilla oli tärkeä sija. Mutta kaikissa Alfred-sedän elokuvissa ei mainittavia tehosteita ollut, vaan jännitys syntyi käsikirjoituksen voimin.

No, olen tässä miettinyt elokuvaa, joka keskittyisi jonkin viattomalta näyttävän seurapelin ympärille. Pelissä heitettäisiin noppaa, joka pelaajien tietämättä olisikin kirottu. Nopasta saisi aina sen luvun, jota ei toivoisi, mutta vain, jos ei-toivomansa luvun lausuisi ääneen. Jos esimerkiksi pelaaja ei haluaisi kakkosta, koska siitä joutuisi johonkin epäedulliseen ruutuun, hän sanoisi "Voiku ei tulis kakkosta". Ja kakkonen tulisi. Nopan kirous valkenisi seurueelle pikku hiljaa, ja ...öö... joku keksisi että noppaa voi käyttää johonkin pahoihin tarkoituksiin ja niin edelleen. Lopuksi noppa saisi käyttäjänsä valtaansa ja syöksisi tämän tuhoon.

Pelaajaporukkana voisi olla vaikka joukko nuoria (kauhuelokuvien pääkohderyhmää, hehe), tai miksei sittenkin keski-ikäisiä miehiä ja naisia. Missä pelattaisiin? Kesämökillä Hiihtomökillä Lapissa? Kaupunkiasunnossa ihan tavallisena syysiltana? Perustavisympäristö kerrostaloineen , marketteineen ja muine arkipäiväisine paikkoineen voisi olla kauhuelokuvaan tehokas. Ehkä nopan kirous voisi olla peräisin jonkin Hymy-lehdessä mainostaneen selvänäkijän toimista. Hymy-lehden siksi, että tämän elokuvan pitäisi juurtua erittäin voimakkaasti suomalaiseen arkipäiväiseen elämään. Ehkä elokuva voisi melkein kokonaisuudessaan tapahtua asunnossa klaustrofobisen tunnelman lisäämiseksi. Ei siihen mitään eristynyttä kesämökkiä tarvita, paljon piinaavammalta katsojasta tuntuisi se, että seinien takana olisi ihan tavallinen kaupunkielämä, ja seinien sisällä jotakin ahdistavaa.

Käsikirjoituksessa pitäisi välttää verenvuodatusta ja riehuntaa, vaan luoda piinaava tunnelma vähäeleisesti mutta määrätietoisesti. Äänimaailmaa pitäisi harkita erittäin tarkasti myös.

Arvatkaa vaan, pääsenkö koskaan edes synopsis-asteelle.

Ei kommentteja: