23.12.03


Mitä terälehdet ruusun ympärillä mittaavat

Pinserissä oli juttu ja siinä linkki Montako terälehteä on ruusun ympärillä -tehtävään.

Minua kiinnostaisi tietää, mitä tuo tehtävä itse asiassa mittaa. Tehtävän ratkaisunopeudessa on ihmisten välillä eroja, se on selvä, joten testi mittaa jotakin. Mittaako testi älykkyyttä? Jos mittaa, niin millaista älykkyyttä? Jos tutkitaan tehtävän nopeita ratkaisijoita ja hitaita ratkaisijoita, havaintaanko heidän elämissään mitään eroja?

Yksinkertaista vastausta tuskin on. Nyt jouluilen joulusti, syön kinkkua ja toivon tähtistä taivasta ja lunta.


Leena Krohnin haastattelu

Hyvä Leena Krohnin haastattelu Kultti.netissä. Erittäin ilahduttavaa oli lukea Krohnin moraalikäsityksistä.

21.12.03


Mistä joulupukit tulevat?

No, tämä elokuva vastaa kysymykseen.


Metsäteollisuus ja Taru sormusten herrasta

No niin, nyt on sitten koko trilogia nähty. Elokuva-arvostelun sijaan tarjoilenkin muutaman hajanaisen pohdinnan asiaan liittyen.

Taru sormusten herrasta (sekä elokuva että sen myötä romaaniin kohdistuvan mielenkiinnon kasvaminen) tulee vaikuttamaan voimakkaasti siihen, millaisia mielikuvia ihmisillä on aarniometsistä ja niiden tuhoamisesta. Kakkososassa luonto kosti raiskaajalleen Sarumanille, joka oli hakannut metsän pahojen teollisuusviritelmiensä raaka-aineeksi.

Jos nyt Suomen metsäteollisuus saa syytöksiä aarniometsien tuhoamisesta niskaansa, niihin on suhtauduttava erittäin vakavasti, sillä taustalla vaikuttavat tätä nykyä myös sormusten herrasta peräisin olevat mielikuvat haltioiden asuttamista taianomaisista aarniometsistä, jota pahat Saruman-metsäyhtiöt avohakkaavat pääomapiirejä rikastuttaakseen. Metsäteollisuus tuskin tätä ymmärtää, mutta aiheutuva vahinko voi olla suuri. Suomen matkailun edistämiskeskus taas voisi hienovaraisella ja taitavalla Suomen aarniometsien markkinoilla saada houkuteltua aivan uuden matkailijatyypin Suomeen - haltioita ihailevat Tolkien-friikit.

Haltioista puheenollen, Arwen Undomiel - Arwen Untomieli, ihan selvää Kalevalan vaikutusta.
Kasvin nimi Simbelmynë olisi suomeksi Ainomieli, taas kerran Kalevalaa.

Kalevalasta voisi saada hyvän elokuvan, eikä kirjaa tarvitsisi edes noudattaa kovin tarkasti, sillä sehän on Lönnrotin palasista kokoon harsima opus. Itse asiassa Suomen kansan vanhat runot -teoksista voisi löytää mielenkiintoisempia tarinoita kuin itse Kalevalasta. Jos Kalevala-elokuva tehtäisiin yhtä huolellisesti ja taitavasti kuin Taru Sormusten Herrasta, se voisi hyvinkin menestyä. Kalevala-elokuvan ei pitäisi olla "realistinen" Rauta-Ajan tyyliin, vaan sen tulisi olla yhtä taianomainen kuin Tarun sormusten herrasta.

Kalevalassa vastakkain ovat Pohjola ja Kalevala. Jos käsikirjoittaisin tai ohjaisin Kalevala-elokuvaa, tekisin Pohjolasta Sammon vaurastuttaman, mutta vaurauden kylmettämän valtakunnan, eräänlaisen myyttisen Nokia-Suomen, jossa raakuus ja tunnekylmyys on ottanut ihmisistä vallan niin, ettei sairaille tai muuten heikommassa asemassa oleville riitä juurikaan myötätuntoa. Pohjolan rakennusten arkkitehtuuri voisi hieman viitata nykyajan teknologiayritysten lasikuutioarkkitehtuuriin.

Kalevala taas olisi paikkana rennompi ja inhimillisempi; paikka jossa laulu soisi ja elämä olisi leppoisaa. Kalevalassa voisi kasvaa vaikkapa paljon jaloja lehtipuita ja arkkitehtuuri olisi kaunista ja sopusointuista.

Henkilöhahmoista tulisi tehdä syväulotteisia, esimerkiksi Väinämöisestä saisi muutakin kuin halvan Gandalf-kopion. Kullervon tarinakin taipuisi elokuvaksi loistavasti.


Tuonen spurgu julistaa joulurauhan

Yksi joulun vastenmielisimmistä ilmiöistä on mielestäni joulurauhan julistus. Ensinnäkin sen teksti on uhittelevan autoritaarinen, mikä nyt on ehkä paikallaankin, mutta sen lisäksi tekstistä tuntuu puuttuvan osa. Ensin pelotellaan rangaistuksilla, ja sitten yhtäkkiä toivoitetaan hyvää joulua, mikä saa aikaan oudon koomisen ja töksähtävän vaikutelma. On varmaa, että tekstin autoritaarinen sävy on osaltaan taannut sen suosion, sehän edustaa sitä tyyliä jolla vallanhaltijat ovat Suomessa aina alamaisilleen puhuneet. Tietyllä tavalla jopa pidän tekstin vanhahtavasta tyylistä, toisaalta taas se ärsyttää minua.

Tilaisuuden musiikkivalinnat, Maamme-laulu, Jumala ompi linnamme ja Porilaisten marssi sotilassoittokuntien soittamana ovat aina oudoksuttaneet minua, ikään kuin joulurauhan julistuksesta haluttaisiin tehdä itsenäisyyspäivän lisäosa. Erityisen surkuhupaisaa on, että Porilaisten marssin sanoitukset ovat kaikkea muuta kuin rauhanomaiset, säkeissä "pois, pois rauhan toimi jää", veri roiskuu ja poikamme osallistuvat kansainväliseen kriisinhallintaan Puolan, Lützin, Leipzigin ja Narvan mailla kuin Natossa ikään. Yök, en tykkää ollenkaan.

Koko joulurauhan julistuksen muoto ja sisältö on arveluttava, mutta sitä ei tajuta, koska kyseessä on perinne. Perinteitä arvostetaan perinteinä, niiden muoto ja sisältö jää usein taka-alalle.

13.12.03


Pidän muuten Tennispalatsista siksi, että siellä tuoksuu Yhdysvalloilta. En ole mikään mahtava USA-fani, mutta jenkkilän shopping malleissa ja elokuvateattereissa tuoksuu hyvältä, niin Tennispalatsissakin.


Mekaanisia mielteitä

Autoa käynnistäessäni ajattelen aina sylintereissä edestakaisin vatkaavia mäntiä ja kampiakselin liukasta pyörintää laakereillaan. Miten erikoista että edestakaisesta liikkeestä saadaan noin kätevästi pyörivää liikettä. Ajattelen myös kaikkea metallia voitelevaa öljyä, kuinka se liukastaa kaiken tielleen osuvan.

Kirjastossa luin Tekniikan maailmaa ja runoja, tällä kertaa Olli Heikkosta. Myöhästymismaksut nousevat 1.1.2004 alkaen. Nouskoon, runoteoksia ei kukaan koskaan varaa, joten jos en jaksa palauttaa, uusin lainani Helmetissä. Johan minulla on runoja lainassa aika kasa.

Taustalla soi Jean S: Volga sen netissä pyörivän nuorisopornovideon (oikeastaan niitä on kaksi) innoittamana. Aika laimea versio. Videolla soi Dschingis Khanin Moskau, jonka saksan kieli sopii biisiin jotenkin paremmin. En ole koskaan nähnyt Volgaa, pitäisi ehkä käydä Volgogradissa. Venäjä kiehtoo minua enemmän kuin länsimaat ja Eurooppa.

Kävin Game On -näyttelyssä Tennispalatsissa. Mahta-VAA!, pelasin Tempestiä. Harmi ettei aitoa vektori-Tempestiä ollut esillä. Taideinstallaatiot olisi voinut poistaa, ne hävisivät pelitaiteelle 6-0. Japanilainen robottitaistelukonsoli kaksine joystickeineen ja polkimineen oli myös aika hieno. Pelimaailman seuraamiseni pysähtyi jonnekin vuoden 1990 tienoille (kolikkopelit), joten moderneista peleistä en tiedä mitään. Tietleellä olen pelannut lähinnä lentosimulaattoreita. Game Onissa pelasin Zelda and the Ocarina of Timeä. Pitääkin kai hankkia GameCube ja Zelda-pelejä. Kiitos Pinserille vihjeestä GameCuben halvasta hinnasta.

Tetris on venäläinen keksintö, ja ihan Pac Manin tasoa nerokkuudessaan. Miksei Suomessa keksitä mitään vastaavaa? Täällä vallitsee anglosaksinen pelikäsitys Max Payneineen. Mutta Rally Trophy oli sentään hauska peli. Jotain Tetriksen ja Pac Manin tasoista originellia ajattelua toivoisi Suomestakin löytyvän.

Olin aikoinani töissä piilaaksossa jonkin aikaa, ja Game Onissa pyörivässä videopelien historiaa esittelevässä viedossa oli tuttuja maisemia ja kesä. Tuli vähän kaukoikävä.

12.12.03


Suomalaisuusdiskurssi

Lapsena luin Tove Janssonin Muumipeikko ja pyrstötähden. En pitänyt siitä ollenkaan, Janssonin kirjoissa on usein eräänlainen inha, vähän hitchcockmainen kauhutunnelma, jokin nimetön vaaniva uhka kaiken taustalla. Muumipeikko ja pyrstötähdessä tuo uhka oli tietysti hyvin selvä, se pyrstötähti.

Minusta vaikuttaa, että suomalaisuuden ytimessä on jonkinlainen katastrofin pelko, osaksi varmasti sotien syytä. Milloin halla vie viljan, ryssä Karjalan, lama työpaikat, väestörakenteen muutos huoltosuhteen, verotuksen kireys pääkonttorit ja niin edelleen. Suomalaista yhteiskunnallista keskustelua määrittää jatkuva pyrstötähden pelko. Aina on olemassa jokin Suomea uhkaava hiiirveä vaara, joka täytyy torjua raaoilla poliittisilla toimenpiteillä, nykyaikana nuo toimenpiteet ovat useimmiten taloudellisia. Tällainen katastrofin pelkääminen näivettää vaihtoehtojen etsimisen.