30.11.03


Lego-kauppa

Lego-shopista saa näköjään ostaa pyöriä, ikkunoita, laattoja, rattaita ja muita tarpeellisia osia. Oi onnen päivää!

29.11.03


Vitsi on hauska huonosti käännettynäkin

Vanha lastenvitsi:

Kaksi tomaatti ylitti tietä, mutta toinen jäi auton alle.
Toinen sanoi: "Tulehan ketsuppi!".

Äsken tajusin, että vitsin täytyy olla olla käännös englannista, ja sen ydinrepliikin täytyy kuulua "C'mon, catch up!".




Ärtyisyyttä

Tänä vuonna on ollut oudon sumuista. Näin monta sumuista päivää en muista ennen olleen peräjälkeen, eikä sumu ole koskaan ollut näin paksua. Lapsuudestani muistan, että sumu oli harvinaisuus, ja halusin kokea oikein kunnon hernerokkasumun.

R-kioski oli tyhjänä, kun menin sinne lottoamaan. Kun olin saanut kolme riviä kirjoitettua kuponkiin ja lähdin kassalle, niin eiköhän siinä ollut 15 ihmisen jono.

Joku muutti tähän taloon, kun tulin painavaa kassia raahaten kotiin. Muuttajat olivat kiilanneet hissin oven auki tietokoneella, mutta hissi oli tyhjä, joten siirsin samantien tietsikan jalalla syrjään, ja lähdin ylöspäin. Näin oven ikkunasta, kuinka muuttajat seisoivat käytävässä. Olivat tulleet perässäni, kenties halusivat kohteliaasti siirtää tietokoneensa syrjään, mutta teinkin sen itse, hähää.

28.11.03


Miten niin joululaulut?

Tänään kävin useammassakin tavaratalossa, mutta EIHÄN NIISSÄ MITKÄÄN JOULULAULUT SOI! Top kymppi joltakin kaupalliselta radioasemalta kyllä, mikä on aivan yhtä epämiellyttävää.

Tommipommi kirjoittaa legoista. Miksei nykyään tehdä kunnon legoja? Myynnissä ei ole pakkauksia, joissa olisi suoria palasia, ikkunoita, pyöriä, kattotiiliä, ovia ja niin edelleen. 70-luvun legot olivat yksinkertaisen toiminnallisia, ja niistä voi rakentaa mitä vain. Onnistuukohan sama nyky-legoilla, vai ovatko palikat jo liian erikoistuneita?
Tällä hetkellä on kyllä myynnissä Lego Constructor -sarja, mutta siinä on vain peruspalikoita, ei ollenkaan spesiaaliosia, kuten juuri ikkunoita tai pyöriä. Ehkä olen vain tulossa vanhaksi.

Omat legoni ovat niin pureskeltuja, ettei niistä oikein saa rakennettua mitään siistiä. Niitä on satoja palikoita, mutta erikoista on että muistan melkein jokaisen palikan alkuperän. Siniset pitkät 8-palaset ja punaiset tavallista loivemmat kattotiilet olivat peräisin mylly-rakennussarjasta. Yksipyöräiset pyörät ovat lentokoneesta, josta on myös peräisin kaksi suihkumoottoria ja yksi siipi. Auton valot -nelospalikoita on monta, kaikki peräisin autoista. Punaiset kaarevat palikat ovat nekin peräisin autosta, jossa oli litteät keltaiset ykköspalikat lamppuina. Korkeista ykköspalikoista oli aina pulaa. Osa legoista haisee edelleen hajuvedelle, jota suihkutin niiden päälle vuonna 1978, kun olin rakentanut niistä vihreälle alustalle tietokoneen, jossa oli ompelulankaa sähköjohtoina osien välillä. Jostakin syystä olin sitä mieltä, että tietokone tarvitsi suihkauksen hajuvettä toimiakseen, se ikäänkuin puhalsi rakennelmaani hengen. Hajuveden ja parin ikkunalegon välillä tapahtui kemiallinen reaktio ja ikkunat sumenivat.

---

Outoa, tästä muistosta kirjoittaminen ikään kuin muuttaa sen fiktiiviseksi tapahtumaksi. Nyt kun olen kirjoittanut sen, muistan sen eri tavalla, jotenkin vähemmän totena, ja totta se silti on.


Löytö

Mikähän blogi tämä on? Kertoo japaniksi suomalaisesta elämästä, mm. pitchinnypläyksestä, ja selvästi Suomessa asuneen tai asuvan silmin. Kunpa osaisin japania. Pisteet kivasta japanilaistyylisestä ulkoasusta.

26.11.03


Tuoksuja ja jouluhäsläystä

Eilen hajukäämini saivat kyytiä.

Vastaani tuli nainen, josta jo etukäteen arvasin mitä parfyymiä hän käyttää. Hän olisi siisti ja hillitty, sellaisen kulttuuria harrastavan kauppatieteilijän näköinen. Arvasin oikein: Issey Miyaken hajuveden tuoksu jäi jälkeen. Sopi kuvaan ihan täydellisesti.

Luennolla jossakin lähelläni istui nainen, jolla oli todella hyvänhajuista hajuvettä, ja paljon. Niin paljon, että sen tuoksu kantautui varmasti kolme riviä eteenpäin ja taaksepäin. Minua se ei häirinnyt yhtään, koska tuoksu oli mitä miellyttävin. Harmi vain että tuoksuja on niin vaikea kuvailla niin että toisetkin saavat hyvän käsityksen kuvattavasta tuoksusta. Näköhavainnosta on suhteellisen helppo kertoa ymmärrettävästi, niin että joku toinenkin tunnistaisi kuvaillun asian sen nähdessään. Kuulohavaintokin on usein purettavissa verbaaliseksi kuvailuksi, mutta tuoksut eivät taivu sanoiksi juuri ollenkaan.

Toisten ihmisten ominaistuoksut ovat myös mielenkiintoisia, jos siis kysesssä on oikea ominaistuoksu eikä hienhaju. Parhaiten ominaistuoksun tuntee hiusrajasta, mutta ketä tahansa ei tietenkään kannata mennä nuuhkimaan vaikka mieli tekisi. Olen huomannut, että käytän hajuaistiani hyvin paljon ja yritänkin tietoisesti kehittyä yhä tarkemmaksi haistajaksi. Ehkä se on jonkinlainen reaktio nykyajan yltiövisuaalisuutta vastaan. Kaiken lisäksi hajuaistin primitiivisyys kiehtoo minua Voisi olla mielenkiintoista suunnitella parfyymejä. Ketkähän niitä suunnittelevat ja miten? Miteköhän parfyymisuunnittelijaksi tullaan? Kemian alalta?

Löysin myös jutun, jonka mukaan kaamosmasennuksesta kärsivillä saattaa olla tavallista herkempi hajuaisti. Löysin toisenkin artikkelin haistamisesta, kerrankin paljon tietoa hajuaistin toiminnasta.

Haistelkaa toisianne!

---

Joulukin tulee, ja marketeissa kuulemma soivat joululaulut. En minä vain ole onneksi kuullut mitään. Varmasti suurin osa ihmisistä inhoaa joululaulujen pakkosyöttöä ja kaupallisen joulun kiiltokuvamaailmaa, ja uskon näihin ihmisiin kuuluu myös niitä, jotka tekevät tavarataloissa päätöksiä joululaulujen soittamisesta, tavaratalon joulu"tunnelma"sisustuksesta, kuvastojen graafisesta ulkoasusta ja niin edelleen. Uskon että kaikkia ottaa päähän kaupallisen joulun ylilyönnit, ja silti osa ihmisistä on mukana toteuttamassa näitä ärsyttäviä ylilyöntejä vuodesta toiseen. Miksi? Eikö kukaan myymäläpäällikö (tai mikä ikinä nimike onkaan) uskalla sanoa ei keskusliikkeen direktiiveille? Vihaavatko joululauludirektiivien antajatahon jäsenet, (taho on varmasti jokin tiimi keskusliikkeen markkinointiosastolla, ei yksittäinen ihminen), joululaulupullaa yhtä ankarasti kuin tavalliset ihmiset? Taatusti. Mihin ihmeen kollektiiviseen ajatusansaan kaupan alan työntekijät ovat ajaneet itsensä? "Joululaulut ja joulurekvisiitta on typerää, tiedetään, mutta kun...no...niin on aina tehty ja jos me ei tehdä niin, niin kilpaileva ketju kuitenkin ja siitä syntyy meille joulumyyntivajetta! Kulkuset kilkattamaan!"

25.11.03


Harmaata, loskaista ja lämmintä, ihan kuin olisi maaliskuu!


Keski-ikääntymistaipumuksia

Elanto ja HOK yhdistyvät, mikä johtaa Maximarkettien katoamiseen. Minusta se on harmi, koska Maxit ovat sisustukseltaan ja logojensa väreiltään mukavimpia tavarataloja. Maxeista tulee Prismoja, mutta Prismat eivät ole läheskään niin mukavia kuin Maxit. Citymarketit ne vasta kammottavia ovatkin, värimailmaansa ja nimeänsä myöten. Itse asiassa koko K-ketju on epämiellyttävä. Tämä mielipide perustuu tottakai täysin järjettömiin subjektiivisiin tuntemuksiin. Itse asiassa pidän varsin keski-ikäisenä sitä, että yleensä kiinnitän huomiota kauppaketjuihin ja niiden olemukseen. Keski-ikäistyminen ei toisaalta ole minulle mikään ahdas- tai tylsämielisyyden synonyymi, joten eipä paljoa huoleta.

Bonuskortteja minulla ei ole, eikä varmaan tule olemaankaan, paitsi jos keskiluokkaistun vielä lisää. Syynä ei ole se että haluaisin varjella yksityisyyttäni, vaan se että korttien paljous saa lompakon pullottamaan eikä bonuskortteja jaksa kaivella lompakosta kassalla.

Siwatkin katoavat pääkaupunkiseudulta, koska ne muuttuvat Alepoiksi. Siwa on kummallinen nimi kaupalle. Muitakin outoja kauppaketjujen nimiä on näkynyt muualla Suomessa, kuten Misto ja Tenna. Onkohan niitäkään enää?

24.11.03


Musiikkimerkintä

Nyt soi Nitsin Aquarium. Loistava kappale, Nits ei ole tehnyt näin hyvää musiikkia pitkään pitkään aikaan. Nits on toistanut itseään jo aivan tarpeeksi, eikä tässäkään kappaleessa mitään varsinaisesti uutta ole, mutta edellisiin levyihin verrattuna sovitus on uudella tavalla jäntevä ja kekseliäs.

Minusta tuntuu joskus vähän höhlältä lukea arvosteluja tai kuvauksia musiikista, enkä tätäkään kehua ehkä kirjoittaisi ellei Aquarium olisi saatavana laillisesti sähköisessä muodossa. Sen voi kuunnella Nyt-liitteen tarjoamana real-player-purona, sekä Nitsin sivuiltakin muistaakseni.

23.11.03


Fakta: Evoluutio ei kohdistu suoraan geeneihin ja sosiobiologisia kolmen pennin pohdintoja

Muokkasin vähän tätä aika hätäisesti kirjoittamaani kommentaaria, tämä on yhä edelleen poukkoileva, mutta olkoon vain. Yritän tällä hieroa ajatuksiani liikkeelle, ja koska tämä on blogi eikä tieteellinen julkaisu, ei kaiken tänne kirjoitetun tekstin tarvitsekaan loppuun asti mietittyä olla. Henrylle kiitokset linkistä artikkeliin.

J. P. Roos ja Anna Rotkirch kirjoittavat varsin ansiokkaasti evoluutioteorian ja yhteiskuntatieteiden suhteesta, mutta väittävät että

Ne yksilöt, joiden geeniperimä parhaiten mahdollisti tiettyä käyttäytymistä, olivat meidän esiäitejämme ja -isiämme.

No ei aivan. Evoluutio ei kohdistu genotyyppiin vaan fenotyyppiin, eli yksilön ilmiasuun. Fenotyyppiin vaikuttaa sekä geeniperimä että ympäristö. Tämä muodostaa itse asiassa sillan ihmisen biologisen käyttäyttymisen ja kulttuurisen käyttäytymisen välille. Ihmisen käyttäytyminen on sekä geenien että ympäristön (erit. kulttuurin) säätelemää, minkä nyt ei pitäisi olla kenellekään yllätys, joten on todella yksisilmäistä pitää toista tärkeämpänä vaikuttajana kuin toista. On erikoista, että Roos ja Rotkirch esseessään kuitenkin ottavat huomioon tämän perimän ja ympäristön vuorovaikutuksen, mutta silti toistelevat tuota harhaanjohtavaa väittämää siitä, että "parhaat geenit" omaavat yksilöt selviävät. Oikeampaa olisi puhua parhaista fenotyypeistä, ja nimenomaan monikossa.
Miksi? Siksi, että evoluutiossa ei ole kyse hyvien geenien säilymisestä vaan huonojen fenotyyppien karsiutumisesta. Esimerkiksi huippuälykkään yksilön geeniperimän omaava ihminen voi vaurioitua synnytyksen aikaisesta hapenpuutteesta niin, ettei hän koskaan pääse jatkamaan sukuaan, joten kenenkään ei pitäisi langeta yksisilmäiseen hyvät geenit selviävät, huonot karsiutuvat -mallin pauloihin.

Itse asiassa luulen, että Neandertalin ihminen ei kuollut sukupuuttoon kilpailussa nykyihmistä vastaan siksi että heillä olisi ollut "huonommat geenit". Otaksun, että neandertalilaisilla oli tavalla tai toisella epäedullinen kulttuuri, mikä johti heidän tuhoonsa, erityisesti koska heitä oli liian vähän kulttuurista variaatiota synnyttämään. Tähän tekee mieli sanoa, että kulttuurin määrää perimä, mutta nykyihmisenkin historiassa on ollut kulttuureita, jotka nykyihmisgeeneistään huolimatta ovat tuhoutuneet tai näivettyneet oman yhteiskuntarakenteensa ja kulttuurinsa seurauksena.

Sosiobiologia tuntuu olevan täynnä kaikenlaisia ajattelun ansoja, ja vasta kun nuo ansat saadaan selville, voi sosiobiologia kehittyä ja tuottaa jotakin aidosti arvokasta. Sosiobiologiaa tuntuu olevan helppo ymmärtää tahallaan väärin tai käyttää väkivaltaisen politiikan välikappaleena, samoin kuin evoluutioteoriaa aikoinaan. Toivottavasti tämä ymmärretään sosiobiologien piirissä ajoissa.

21.11.03


Agentti

Helsingin rautatieasemalla on uusi rakennus, jokin hotelli kai se on, jonka yläreunaa kiertää eräänlainen verhokiskoa muistuttava metallikehys. Se saa koko rakennuksen näyttämään kummallisen pieneltä, ihan kuin se kuuluisi huonekaluna olohuoneeseen eikä olisi todellisuudessa kivitalon kokoinen...ööö...kivitalo.

Asemalla on tullut nyt muutaman kerran vastaan yksi tietty vaaleatukkainen mies, jolla on aina puku päällä aurinkolasit päässä, mustat hansikkaat kädessä ja salkku kourassa. Miehen asento on aina kummallisen jännittynyt, ja kasvoilla on erikoinen hymy tai virne. Mies on kuin suoraan jostakin halvasta agenttifilmistä. Olen nähnyt hänet muutaman kerran metrossa, ja kymmenen vuotta sitten hän tuli aina vastaan aamulla mennessäni opinahjooni. Agenttimies ei näytä vanhentuneen yhtään, tai ehkä hänen tukkansa on vähän harventunut, peililasit ovat vaihtuneet aurinkolaseiksi ja salkku suurentunut.


Hakusanarunoutta

Viime aikoina olen lueskellut blogeja top kahdenkympin ulkopuolelta, ja löytänyt monia hyviä, kuten Pieniä eroja, Biologiblogi ja tietysti Kyyninen paska, joka ansaitsee maininnan jo nimensä vuoksi.

Kyyninen paska kirjoittaa hakusanoista, ja pakkohan oli kokeilla mitä Googlesta löytyy hakusanalla vittu. Tällaista löytyy osumanäytteiden joukosta jo parilta ekalta sivulta:

Liiton armaampaa kukoistukses hyväksi perustein onnees onnen valaisevat sopiva
rakkahat tarina amatööriseksiä vittu huoattais osasto free härskejä. ...


Mut muinaisin tarinan Sofiankadun sais liittyy pillu saaret, ken seksi Totuuden
vittu kunhan osa saattoi. kirjoittajan poliittisten kaikk ja. ...


... meill johtuu seksi ikuisten oli maa kirjoista suomalaiset sielu tärkein tarinat
ja on jos Sosialistiseuran, asetettiin ja tissit vittu itkien maa täysin ...


Tuohan on lähes runollista! Mitä ihmeen konekäännösohjelmaa noiden sivujen tekijät ovat käyttäneet, ja kuka on ohjelmoinut käännösohjelmaan Vänrikki Stool -moodin?

20.11.03


Minulla oli erittäin läheinen ystävä, joka kirjoitti runoja kunnianhimoisesti ja vieläpä hyvin. Runoissa oli aina silloin tällöin mainintoja sisäelimistä, ja luulen noiden runojenkin toimineen jonkinlaisena piiloinspiraationa tuolle ruumis ja tietoisuus -pohdinnalle. Moni muukin asia viittaa siihen, että tämä ystäväni oli aivan poikkeuksellisella tavalla tietoinen omasta ruumistaan, sen tiloista ja tuntemuksista, omista tunteistaan.

Niin, tai ei hän mikään ystävä ollut, vaan eräänlainen rakastettu. Olen eronnut hänestä pysyvästi omasta tahdostani - koko asia on hyvin surullinen, enkä aio kirjoittaa siitä yksityiskohtaisesti, vaikka tulenkin varmasti viittaamaan häneen epäsuorasti tässä blogissa vielä monta kertaa. Itse asiassa hän juuri sai minut aloittamaan tämän blogin syyskuussa, ja kaikkien aikojen ensimmäisen blogimerkintäni viimeiset rivit on omistettu hänelle.

Ehkä pitäisikin kirjoittaa fragmentteja, joiden yhdistelmästä välittyisi jonkinlainen näitä fragmentteja suurempi kokonaisuus. Voisin vaikka muistella curryn ja korianterin tuoksua hänen keittiössään. Ehkä. Miksi kirjoittaa pitkiä pohdintoja, kun voimakkaimmat muistot ovat niin suunnattoman konkreettisia välähdyksiä.

Täytyykin etsiä lisää tietoa tietoisuuden ja ruumiin suhteesta. Jos tämän blogin lukijoilla on asiasta linkki- tai kirjavinkkejä, ottaisin niitä mielelläni vastaan.

19.11.03


Tietoisuus ja ruumis

Valohoidon vaikutuksesta inspitoituneena aloin pohtia tietoisuuden siirtämistä tietokoneeseen ja tietoisuuden suhdetta ruumiiseen.

Monesti lukee ajatuksia siitä, kuinka ihmisen tietoisuus voidaan siirtää tietokoneeseen ja täten se voi jatkaa olemassaoloaan ikuisesti. Tämähän on tällaisessa muodossa mukavan utopistinen väite, ja sopivan avoin. Joskus myös väitettä tarkennetaan siten, että jos aivojen toiminta saadaan mallinnettua tietokoneella, siirtyy ihmisen tietoisuus tietokoneeseen sen myötä. En ole siitä lainkaan varma.

Minusta vaikuttaa siltä, että inhimillisen tietoisuuden edellytys on nimenomaan ihmisruumis, eli se muu solutavara aivojen lisäksi. Aivoissa on valmiita, jo syntymässä saatuja alueita, joihin johtaa hermoratoja muualta ruumiista; aistinelimistä, sisäelimistä, iholta ja niin edelleen. Aivojen eri alueet sitten erilaistuvat mm. aistitiedon vastaanottamisessa ihmisen kehittyessä. Siirrettäisiinkö näköaivokuoren toiminta sellaisenaan tietokoneeseen? Entä silmät? Niidenkin toimintaa pitäisi simuloida. Samaan syssyyn pitäisi simuloida esimerkiksi näköhavaintojen vaikutus sisäeritykseen, esimerkiksi valon vaikutus käpylisäkkeen erittämän melatoniinin määrään. Muuten simulaatio ei ole täydellinen, ja jos se ei ole täydellinen, voidaan epäillä onko tietokoneessa simuloiduilla aivoilla tietoisuutta ollenkaan.

Lisäksi ihmisen ajattelu on tiukasti kytköksissä tunne-elämään, ja tunteet taas ovat kytköksissä silkan ruumiillisiin tuntemuksiin; siihen palautetoimintaan, jota kehosta saamme, kun vaikkapa jokin tunne lisää adrenaliinin määrää. On tehty kokeita, joissa koehenkilölle on annettu adrenaliinia, mikä saa sydämen tykyttämään, mutta ei sinänsä aiheuta mitään tunnereaktiota. Koehenkilö on sitten tulkinnut tunteensa tämän fysikaalisen reaktion kautta sen mukaan, millaisessa ympäristössä hän on ollut. Nyt jos aivojen toiminta simuloidaan, mutta elimistön muuta toimintaa ja siitä saatavia aistimuksia ei, syntynyt tietoisuus ei ole samanlainen kuin sen ihmisen tietoisuus, jota simuloidaan. Tunteet ovat latteampia (tämä on todettu mm. neliraajahalvauspotilailla), ja ilman tunteita ei ajattelukaan toimi samoin kuin normaalisti. Tämä tosiasia saattaa hämärtyä kun miettii kovin abstrakteja käsitteitä, mutta kyky ajatella abstraktisti on vain yksi tietoisuuden osa-alue, mutta koko tietoisuuden perusta on kuitenkin näkemykseni mukaan aivojen vuorovaikutuksessa muun ruumiin (ja aistien kautta ulkomaailman) kanssa.

Lisäksi epäilen, että pelkkä aivojen toiminnan simulointi johtaisi hyvin sekavasti toimivaan tietoisuuteen. Tästä on esimerkkeinä aistiriistokokeet, joissa koehenkilölle syntyy hyvin nopeasti sekavuustila, koska aivot eivät saa tarvitsemiaan ärsykkeitä aisteilta. Aivot siis tarvitsevat jatkuvasti informaatiota ruumiista, eikä tietoisuus siis kellu ruumiista erillään.

Kenen aivoja muuten simuloitaisiin? Vastasyntyneen? Lapsen? Aikuisen? Vanhuksen? Miehen vai naisen? Mitä tapahtuisi esimerkiksi sukupuolivietille ilman simuloituja sukurauhasten erittämien hormonien vaikutuksia? Olisi aika tylsää olla simuloidut miehenaivot ilman kokemusta erektiosta ja orgasmista.

Luulen, että inhimillisen tietoisuuden simulointi tai siirto tietokoneeseen siinä muodossa kuin me sen tunnemme edellyttää myös koko ruumiin ja sen reaktioiden simulointia. Voisiko simuloitu ihminen esimerkiksi kasvattaa kuntoaan urheilemalla? Lisäksi pitäisi myös simuloida aistien vastaanottamien fysikaalisia ärsykkeitäkin. Silti olen melko varma siitä, että tällainen simuloitu tietoisuus joko sekoaisi tai alkaisi kehittyä omaan suuntaansa niin, että se olisi lopulta hyvin erilainen kuin normaali inhimillinen tietoisuus. Ehkä se silti olisi tietoisuus, mutta yhtä vieras meille kuin vaikkapa delfiinin tai krokotiilin tietoisuus.


Höh. Lukijamäärä on pudonnut 29:stä 22:een. Viikko sitten kirjoittamani ihmissuhdepläjäys lisäsi blogini lukijoiden määrän parissa päivässä 17:sta 29:ään, mutta kuusi lukijaa ei ole käynyt Päivän Pamauksessaan viikkoon, ja ovat muuttuneet ei-aktiivisiksi. Hei, käykää nyt siellä Pamauksessa että listasijoitukseni nousee, hehehe.

Toinen vaihtoehto olisi kirjoittaa lisää yleiskiinnostavan surumielisiä ja runollisia postauksia, mutta ottamani kirkasvalohoito on nostanut mielialaani jonkin verran, eikä melankolia oikein kolise. Toissapäivänä olin jo siirtynyt mukavasta melankoliasta reippaasti kaamosmasennuksen (sanan varsinaisessa merkityksessä) puolelle, mutta tänään olo on suurinpiirtein normaali. Keskittymiskyky on tosin vielä huono, en jaksa lukea enkä edes katsoa televisiosta elokuvia. Ihminen on biokemiansa orja, mutta kohta on onneksi jo talvipäivän seisaus.

Marraskuukin on muuttunut mukavan sumuisesta hämäränajasta tylsän pimeäksi ja märäksi mutaluolaksi, joka ei paljoa inspiroi. On niin pilvistäkin, ettei voi mennä tähtiä tai revontulia tiirailemaan. Sataisi nyt vaikka lunta.

18.11.03


Jotkut dementoituneet mummot yrittävät lämmittää sähköhellaa tunkemalla uuniin paperia ja sytyttämällä sen ikään kuin se olisi puuhella. Vanhat tavat istuvat tiukassa, vaikka moni noistakin mummoista on varmaan käyttänyt sähköhellaa vuosikymmeniä.

Millaisistakohan dementiaoireista meidän kolmekymppisten sukupolvi aikanaan kärsii? Haemmeko turhaan control+alt+delliä, kun luulemme jonkin arkipäiväisen esineen lakanneen lakanneen toimimasta?

17.11.03


Tienviittoja

Tikkurila - Dickursby

Blogville - Diskursby


Olen niin hauska että lähden tästä hermoparantolaan. Heippa.

16.11.03


Tää on tää testi.

Linguistic -------------------------------------------- 35
Mathematics -------------------------------------------- 39
Visual/Spatial ---------------------------------------------- 42
Body/Kinesthetic ---------------------------------------- 40
Naturalistic ------------------------------------- 29
Music ---------------------------------------------------------42
Interpersonal ----------------------------------- 30
Intrapersonal ------------------------------------- 32

Body/kinesteettisyyspisteiden suuri määrä tuli vähän yllätyksenä, mutta nyt kun ajattelen asiaa, niin kyllähän minä kovastikin pidän asioiden ja ihmisten koskettelemisesta. Pidän myös liikkumisesta, vaikka inhosinkin koululiikuntaa ja kaikenlaista kilpaurheilua. Liikkuminen ei onneksi ole pelkkää kilpailua tai fitness-suoritusta, vaikka koulu ja yhteiskunta näin yksiulotteisesti asian esittävätkin. Liikkuminen on vain tapa olla olemassa, enkä edes harrasta sitä hyödyn vuoksi.

Pitäisiköhän kokeilla vaikka jotakin järkevää liikuntaa, kuten joogaa tai Feldenkrais-menetelmää. Toivottavasti ne eivät ole liian hörhökamaa (eli Tiedostavien Naisten mieleistä tyhjänpäiväistä puuhailua). Feldenkrais-menetelmän kehitti kyllä mies, fyysikko ja insinööri. Ja judokakin vielä. Mikään noista ei tietenkään takaa mitään, mutta katsotaan nyt, kokeilemisen arvoinen juttu varmaan.


En juurikaan enää seuraa populaarikulttuuria, hyvä kun television joskus jaksan avata. Radio Helsinkiä kuuntelisin kyllä mielelläni autossa, mutta autoradio hajosi enkä aio korjata sitä.

Duunissa joku soittaa usein Radio Novaa, jonka logossa näyttää muuten lukevan radio Noun. Onneksi radio soi niin hiljaa, ettei se juurikaan häiritse. Hiljaa soimisella on sellainenkin jännä puoli, että musiikista jäävät jäljelle vain tietyt taajuudet, muut katoavat pois. Bassot häviävät sekä bassotoiston akustisen huonouden että alhaisen volyymin vuoksi kokonaan kuulumattomiin, samoin diskantit. Jäljelle jäävät siis vain keskiäänet, eli siis ihmisäänen taajuusjakauma.

Hittibiisit rakennetaan yleensä jonkin yksinkertaisen laulukoukun ympärille, ja koska ihmisäänen taajuusjakauma on ainoa mikä hiljaa soivasta musiikista kuuluu, erottuvat laulukoukkujen tarttuvat melodiat hyvin ja jäävät päähän tehokkaasti. Radio Noun soitti jossakin vaiheessa paljon kappaletta, jossa naislaulajalla oli kaunis ja vahva ääni, ja jonka laulumelodiakaan ei ollut ärsyttävän itsestäänselvästi koukuttavaksi tehty. Kiinnostuin kappaleesta, ja sain selville että se oli Céline Dionin Tout L'or Des Hommes. Latasin sen ämppärinä, ja se kuulostikin täysin erilaiselta. Kamala pettymus: tylsä europoppitausta, ja sointukulutkin täyttä iskelmää, itse asiassa täysin suomi-iskelmää. Yök yök. Koska olin kuullut kappaleesta vain laulumelodian ja senkin vain osittain, mielikuvitukseni oli täyttänyt taustalle täysin toisenlaisen sovituksen, paljon eteerisemmän (ja paremman, hehe).

Idea: anti-karaokelevy. Eri artistien kappaleista olisi jäljellä vain laulu.


Bloggaus on minusta sikäli hankalaa, että en halua paljastaa itsestäni juuri mitään, mutta silloin kirjoittamisen aiheitakin on vähän. Kuitenkin bloggaus on antoisampaa kuin päiväkirjan pito, koska blogia lukee useampi henkilö.

Markkina-arvoteoriasta keskustellaan taas, ja vaikuttaa siltä että se on blogilan kestoaiheita. Tässä oma käsitykseni, se on hyvin yksinkertainen:

1. Jos haluaa tulla rakastetuksi, on oltava rakastettava.
2. Rakastettavuuden määrittelee aina joku toinen ihminen.

Luulen, että rakastettavuuden perustana on aina jonkinlainen yhdistelmä ikää, vaurautta tai ulkonäköä. Se on kuitenkin vain perusta, jonka päälle tulee sitten paljon muuta, kuten persoonallisuus ja muut mukavan inhimilliset ominaisuudet.

Marraspimeys vaikuttaa sittenkin, vaikka luulin että tänä vuonna selviäisin kaamosajasta helpolla. Ensin katosivat unet, ja sitten katosi toimeliaisuus. Yhtään ei tietenkään helpota tuo juttu johon viittasin viikon takaisessa merkinnässäni. Voihan paska.

Kun menee humalassa nukkumaan, näkee kyllä unia. Viime yönä onnistuin poikkeuksellisen hyvin näkemään unissani valoa ja valaisimia, mistä sitten ikinä johtuukaan. Tunsin kuinka pupillini oikeasti supistuivat suljettujen silmäluomieni takana kun tuijotin puoliunissani näkyviä valaisimia.

Liikuntakaan ei piristä muuten kuin fysiologisesti. Unet ovat hävinneet ja se on huono merkki. Mitä iloa on pelkässä nukkumisessa? Tarvitsen unia, helvetti sentään.
Hyvinvoinnin ja vaurauden lisääntyessä yhteiskunnassa myös ravintolat houkuttelevat asiakkaitaan erikoisuuksilla. Olen tässä miettinyt ravintolaa, johon mentäisiin syömään kiviä. Tai no, ei niitä tietenkään syötäisi, vaan imeskeltäisiin. Lautasella olisi muutamia mineraaleja, joissa olisi omanlaisensa maku. Särmättömäksi hiottu mineraalinpalanen kastettaisiin johonkin kastikkeeseen ja sitten sitä pyöriteltäisiin suussa ja kommentoitaisiin miltä se maistuu. Olen varma, että tästä voisi tulla jättihitti sopivien olosuhteiden vallitessa.

13.11.03

Etymologinen kuiskaaja vessassa

Taannoin Kielikeskuksen miestenvessassa oli hiljaista, istuskelin kopissa kaikessa rauhassa kun joku tuli sisään ja meni viereiseen koppiin. Sieltä alkoi kuulua kuiskauksia: svartsjuka..., hehhe, svartsjuka... joo... svartsjuka... Siinä samassa tajusin, mistä suomen kielen sana mustasukkaisuus on ehkä peräisin. Ruotsin sana svart on käännetty ihan vaan mustaksi, mutta sjuka on muuntunut muotoon sukka. Etymologinen sanakirja osaisi ihan varmasti kertoa saman asian, mutta en halua pilata iloani oivalluksesta.
Kuun ääni

Näin melkein täysikuun tänään aamutaivaalla. Reunasta puuttui siivu, mutta muuten kuun naama näkyi kokonaan. Muistin, miten lapsena minusta tuntui, että kuuhun liittyi ääni, ei puheääni vaan ihan vain ääniefekti. Aina kun näin lapsena täysikuun, melkein kuulin mielessäni eräänlaisen korkeahkon kuminan, lähimpänä sellaista ääntä pääsee kun läimäyttää pitkän muovisen vesijohtoputken toiseen päähän kämmenellä ja kuuntelee jäkikaikua. Tai jos kuvittelee millainen ääni kuuluisi kun tönäisisi suurta vesitynnyriä niin, että veteen syntyisi sisäkkäisiä renkaita ja tynnyri kumisisi vetisesti jonkin aikaa.


Syntetisaattorilla saattaisi päästä aika lähelle kuun ääntä, mutta jos sitä alkaisi jahdata, luulen ettei siitä saisi kiinni koskaan. Kuun ääni ei ollut tietenkään oikea äänihavainto, vaan jonkinlainen kuulohavainnon esiaste, synesteettinen hauskuus tai kummajainen, ja jos sellaista alkaa jäljitellä, se katoaa mielestä tuossa tuokiossa.

11.11.03

Aikani on jäätikön tai puiden hidasta aikaa.

Voiko puun kasvun kuulla, mietin kun istun graniittilohkareella männyn vieressä, mutta se olikin sumu joka rapisi männyn runkoa vasten. Muutama sorsa laskeutui ja nousi, niiden vanavedet nuolenpäitä tyynessä vedessä.

Nojaan tähän vuodenaikaan kuin tuttuun tuoliin, ja silloin, yllättäen, tulee osakseni tyyni ilo ja rauha. Varmuus siitä että olen tehnyt jotakin Oikein.

4.11.03

Panu ihmettelee mikseivät hänen valituksensa generoi laajaa kiinnostusta blogoajien joukossa. Ehkä kyseessä oli van jännittynyt odotus, minusta nimittäin vaikutti siltä, että Panu oli seonnut. Luulin että neidon kuva oli tamperelaisessa opiskelijalehdessä, ja kun Panu s.k.ihmissuhteissa kertoi nähneensä naisen Turun yliopiston ATK-luokassa, ajattelin Panun hallusinoivan. Seuraavat pari yksisanaista kirjoitusta olivatkin sitten todella epätoivoisia, ja luulin Panua jo vietävän sairaalaan.

Onneksi mies näyttää sentään olevan järjissään.

---

Osuvimmin ja syvänäköisimmin ihmissuhteista kirjoittaa muuten Menopaussi, ei niinkään Ihmissuhteet. Meaa lukee aina ilokseen.



3.11.03

Jopa on aikaa kulahtanut viime blogituksesta. Näin sysisyksyllä aivot pysähtyvät ja kirjoittaminen jää vähiin. Hintana on sijoituksen putoaminen pinserin top-listalla, mikä sinänsä ei minua paljoa hetkauta, enemmänkin hetkauttaa se että olen menettänyt seitsemän lukijaa. Pään pysähtymistä voi torjua nikotiinilla, mutta en viitsi tehdä niin riippuvuusriskin vuoksi. En polta tupakkaa, mutta yksi Nicorette-pilleri alavireisinä aikoina saa olon tuntumaan normaalilta. Nikotiini vaikuttaa dopamiiniaineenvaihduntaan, joka ilmeisesti minulla kärsii valon puutteesta. Toisaalta jos syyspimeällä väsyttää, niin väsyttäköön vain.

Kirjastosta sentään lainasin kokoelman Eeva-Liisa Mannerin proosateoskokoelman, jossa on mm. Kävelymusiikkia pienille virtahevoille. Se on yksi suosikeistani, odotettavissa on mukava ilta tai ehkä neljäkin, kirja on sentään aika paksu.

Olen nähnyt nyt kaksi kuollutta haukkaa tien varressa. Kummallakin oli jäänyt siipi sojottamaan yläviistoon niin että otuksen tunnisti harittavien siipisulkien kuvioinnista haukaksi. Kummallista että haukat kuolevat tuolla lailla siivet ojossa.