21.12.03


Metsäteollisuus ja Taru sormusten herrasta

No niin, nyt on sitten koko trilogia nähty. Elokuva-arvostelun sijaan tarjoilenkin muutaman hajanaisen pohdinnan asiaan liittyen.

Taru sormusten herrasta (sekä elokuva että sen myötä romaaniin kohdistuvan mielenkiinnon kasvaminen) tulee vaikuttamaan voimakkaasti siihen, millaisia mielikuvia ihmisillä on aarniometsistä ja niiden tuhoamisesta. Kakkososassa luonto kosti raiskaajalleen Sarumanille, joka oli hakannut metsän pahojen teollisuusviritelmiensä raaka-aineeksi.

Jos nyt Suomen metsäteollisuus saa syytöksiä aarniometsien tuhoamisesta niskaansa, niihin on suhtauduttava erittäin vakavasti, sillä taustalla vaikuttavat tätä nykyä myös sormusten herrasta peräisin olevat mielikuvat haltioiden asuttamista taianomaisista aarniometsistä, jota pahat Saruman-metsäyhtiöt avohakkaavat pääomapiirejä rikastuttaakseen. Metsäteollisuus tuskin tätä ymmärtää, mutta aiheutuva vahinko voi olla suuri. Suomen matkailun edistämiskeskus taas voisi hienovaraisella ja taitavalla Suomen aarniometsien markkinoilla saada houkuteltua aivan uuden matkailijatyypin Suomeen - haltioita ihailevat Tolkien-friikit.

Haltioista puheenollen, Arwen Undomiel - Arwen Untomieli, ihan selvää Kalevalan vaikutusta.
Kasvin nimi Simbelmynë olisi suomeksi Ainomieli, taas kerran Kalevalaa.

Kalevalasta voisi saada hyvän elokuvan, eikä kirjaa tarvitsisi edes noudattaa kovin tarkasti, sillä sehän on Lönnrotin palasista kokoon harsima opus. Itse asiassa Suomen kansan vanhat runot -teoksista voisi löytää mielenkiintoisempia tarinoita kuin itse Kalevalasta. Jos Kalevala-elokuva tehtäisiin yhtä huolellisesti ja taitavasti kuin Taru Sormusten Herrasta, se voisi hyvinkin menestyä. Kalevala-elokuvan ei pitäisi olla "realistinen" Rauta-Ajan tyyliin, vaan sen tulisi olla yhtä taianomainen kuin Tarun sormusten herrasta.

Kalevalassa vastakkain ovat Pohjola ja Kalevala. Jos käsikirjoittaisin tai ohjaisin Kalevala-elokuvaa, tekisin Pohjolasta Sammon vaurastuttaman, mutta vaurauden kylmettämän valtakunnan, eräänlaisen myyttisen Nokia-Suomen, jossa raakuus ja tunnekylmyys on ottanut ihmisistä vallan niin, ettei sairaille tai muuten heikommassa asemassa oleville riitä juurikaan myötätuntoa. Pohjolan rakennusten arkkitehtuuri voisi hieman viitata nykyajan teknologiayritysten lasikuutioarkkitehtuuriin.

Kalevala taas olisi paikkana rennompi ja inhimillisempi; paikka jossa laulu soisi ja elämä olisi leppoisaa. Kalevalassa voisi kasvaa vaikkapa paljon jaloja lehtipuita ja arkkitehtuuri olisi kaunista ja sopusointuista.

Henkilöhahmoista tulisi tehdä syväulotteisia, esimerkiksi Väinämöisestä saisi muutakin kuin halvan Gandalf-kopion. Kullervon tarinakin taipuisi elokuvaksi loistavasti.

Ei kommentteja: