19.11.03


Tietoisuus ja ruumis

Valohoidon vaikutuksesta inspitoituneena aloin pohtia tietoisuuden siirtämistä tietokoneeseen ja tietoisuuden suhdetta ruumiiseen.

Monesti lukee ajatuksia siitä, kuinka ihmisen tietoisuus voidaan siirtää tietokoneeseen ja täten se voi jatkaa olemassaoloaan ikuisesti. Tämähän on tällaisessa muodossa mukavan utopistinen väite, ja sopivan avoin. Joskus myös väitettä tarkennetaan siten, että jos aivojen toiminta saadaan mallinnettua tietokoneella, siirtyy ihmisen tietoisuus tietokoneeseen sen myötä. En ole siitä lainkaan varma.

Minusta vaikuttaa siltä, että inhimillisen tietoisuuden edellytys on nimenomaan ihmisruumis, eli se muu solutavara aivojen lisäksi. Aivoissa on valmiita, jo syntymässä saatuja alueita, joihin johtaa hermoratoja muualta ruumiista; aistinelimistä, sisäelimistä, iholta ja niin edelleen. Aivojen eri alueet sitten erilaistuvat mm. aistitiedon vastaanottamisessa ihmisen kehittyessä. Siirrettäisiinkö näköaivokuoren toiminta sellaisenaan tietokoneeseen? Entä silmät? Niidenkin toimintaa pitäisi simuloida. Samaan syssyyn pitäisi simuloida esimerkiksi näköhavaintojen vaikutus sisäeritykseen, esimerkiksi valon vaikutus käpylisäkkeen erittämän melatoniinin määrään. Muuten simulaatio ei ole täydellinen, ja jos se ei ole täydellinen, voidaan epäillä onko tietokoneessa simuloiduilla aivoilla tietoisuutta ollenkaan.

Lisäksi ihmisen ajattelu on tiukasti kytköksissä tunne-elämään, ja tunteet taas ovat kytköksissä silkan ruumiillisiin tuntemuksiin; siihen palautetoimintaan, jota kehosta saamme, kun vaikkapa jokin tunne lisää adrenaliinin määrää. On tehty kokeita, joissa koehenkilölle on annettu adrenaliinia, mikä saa sydämen tykyttämään, mutta ei sinänsä aiheuta mitään tunnereaktiota. Koehenkilö on sitten tulkinnut tunteensa tämän fysikaalisen reaktion kautta sen mukaan, millaisessa ympäristössä hän on ollut. Nyt jos aivojen toiminta simuloidaan, mutta elimistön muuta toimintaa ja siitä saatavia aistimuksia ei, syntynyt tietoisuus ei ole samanlainen kuin sen ihmisen tietoisuus, jota simuloidaan. Tunteet ovat latteampia (tämä on todettu mm. neliraajahalvauspotilailla), ja ilman tunteita ei ajattelukaan toimi samoin kuin normaalisti. Tämä tosiasia saattaa hämärtyä kun miettii kovin abstrakteja käsitteitä, mutta kyky ajatella abstraktisti on vain yksi tietoisuuden osa-alue, mutta koko tietoisuuden perusta on kuitenkin näkemykseni mukaan aivojen vuorovaikutuksessa muun ruumiin (ja aistien kautta ulkomaailman) kanssa.

Lisäksi epäilen, että pelkkä aivojen toiminnan simulointi johtaisi hyvin sekavasti toimivaan tietoisuuteen. Tästä on esimerkkeinä aistiriistokokeet, joissa koehenkilölle syntyy hyvin nopeasti sekavuustila, koska aivot eivät saa tarvitsemiaan ärsykkeitä aisteilta. Aivot siis tarvitsevat jatkuvasti informaatiota ruumiista, eikä tietoisuus siis kellu ruumiista erillään.

Kenen aivoja muuten simuloitaisiin? Vastasyntyneen? Lapsen? Aikuisen? Vanhuksen? Miehen vai naisen? Mitä tapahtuisi esimerkiksi sukupuolivietille ilman simuloituja sukurauhasten erittämien hormonien vaikutuksia? Olisi aika tylsää olla simuloidut miehenaivot ilman kokemusta erektiosta ja orgasmista.

Luulen, että inhimillisen tietoisuuden simulointi tai siirto tietokoneeseen siinä muodossa kuin me sen tunnemme edellyttää myös koko ruumiin ja sen reaktioiden simulointia. Voisiko simuloitu ihminen esimerkiksi kasvattaa kuntoaan urheilemalla? Lisäksi pitäisi myös simuloida aistien vastaanottamien fysikaalisia ärsykkeitäkin. Silti olen melko varma siitä, että tällainen simuloitu tietoisuus joko sekoaisi tai alkaisi kehittyä omaan suuntaansa niin, että se olisi lopulta hyvin erilainen kuin normaali inhimillinen tietoisuus. Ehkä se silti olisi tietoisuus, mutta yhtä vieras meille kuin vaikkapa delfiinin tai krokotiilin tietoisuus.

Ei kommentteja: