20.11.03


Minulla oli erittäin läheinen ystävä, joka kirjoitti runoja kunnianhimoisesti ja vieläpä hyvin. Runoissa oli aina silloin tällöin mainintoja sisäelimistä, ja luulen noiden runojenkin toimineen jonkinlaisena piiloinspiraationa tuolle ruumis ja tietoisuus -pohdinnalle. Moni muukin asia viittaa siihen, että tämä ystäväni oli aivan poikkeuksellisella tavalla tietoinen omasta ruumistaan, sen tiloista ja tuntemuksista, omista tunteistaan.

Niin, tai ei hän mikään ystävä ollut, vaan eräänlainen rakastettu. Olen eronnut hänestä pysyvästi omasta tahdostani - koko asia on hyvin surullinen, enkä aio kirjoittaa siitä yksityiskohtaisesti, vaikka tulenkin varmasti viittaamaan häneen epäsuorasti tässä blogissa vielä monta kertaa. Itse asiassa hän juuri sai minut aloittamaan tämän blogin syyskuussa, ja kaikkien aikojen ensimmäisen blogimerkintäni viimeiset rivit on omistettu hänelle.

Ehkä pitäisikin kirjoittaa fragmentteja, joiden yhdistelmästä välittyisi jonkinlainen näitä fragmentteja suurempi kokonaisuus. Voisin vaikka muistella curryn ja korianterin tuoksua hänen keittiössään. Ehkä. Miksi kirjoittaa pitkiä pohdintoja, kun voimakkaimmat muistot ovat niin suunnattoman konkreettisia välähdyksiä.

Ei kommentteja: