13.11.03

Kuun ääni

Näin melkein täysikuun tänään aamutaivaalla. Reunasta puuttui siivu, mutta muuten kuun naama näkyi kokonaan. Muistin, miten lapsena minusta tuntui, että kuuhun liittyi ääni, ei puheääni vaan ihan vain ääniefekti. Aina kun näin lapsena täysikuun, melkein kuulin mielessäni eräänlaisen korkeahkon kuminan, lähimpänä sellaista ääntä pääsee kun läimäyttää pitkän muovisen vesijohtoputken toiseen päähän kämmenellä ja kuuntelee jäkikaikua. Tai jos kuvittelee millainen ääni kuuluisi kun tönäisisi suurta vesitynnyriä niin, että veteen syntyisi sisäkkäisiä renkaita ja tynnyri kumisisi vetisesti jonkin aikaa.


Syntetisaattorilla saattaisi päästä aika lähelle kuun ääntä, mutta jos sitä alkaisi jahdata, luulen ettei siitä saisi kiinni koskaan. Kuun ääni ei ollut tietenkään oikea äänihavainto, vaan jonkinlainen kuulohavainnon esiaste, synesteettinen hauskuus tai kummajainen, ja jos sellaista alkaa jäljitellä, se katoaa mielestä tuossa tuokiossa.

Ei kommentteja: