23.11.03


Fakta: Evoluutio ei kohdistu suoraan geeneihin ja sosiobiologisia kolmen pennin pohdintoja

Muokkasin vähän tätä aika hätäisesti kirjoittamaani kommentaaria, tämä on yhä edelleen poukkoileva, mutta olkoon vain. Yritän tällä hieroa ajatuksiani liikkeelle, ja koska tämä on blogi eikä tieteellinen julkaisu, ei kaiken tänne kirjoitetun tekstin tarvitsekaan loppuun asti mietittyä olla. Henrylle kiitokset linkistä artikkeliin.

J. P. Roos ja Anna Rotkirch kirjoittavat varsin ansiokkaasti evoluutioteorian ja yhteiskuntatieteiden suhteesta, mutta väittävät että

Ne yksilöt, joiden geeniperimä parhaiten mahdollisti tiettyä käyttäytymistä, olivat meidän esiäitejämme ja -isiämme.

No ei aivan. Evoluutio ei kohdistu genotyyppiin vaan fenotyyppiin, eli yksilön ilmiasuun. Fenotyyppiin vaikuttaa sekä geeniperimä että ympäristö. Tämä muodostaa itse asiassa sillan ihmisen biologisen käyttäyttymisen ja kulttuurisen käyttäytymisen välille. Ihmisen käyttäytyminen on sekä geenien että ympäristön (erit. kulttuurin) säätelemää, minkä nyt ei pitäisi olla kenellekään yllätys, joten on todella yksisilmäistä pitää toista tärkeämpänä vaikuttajana kuin toista. On erikoista, että Roos ja Rotkirch esseessään kuitenkin ottavat huomioon tämän perimän ja ympäristön vuorovaikutuksen, mutta silti toistelevat tuota harhaanjohtavaa väittämää siitä, että "parhaat geenit" omaavat yksilöt selviävät. Oikeampaa olisi puhua parhaista fenotyypeistä, ja nimenomaan monikossa.
Miksi? Siksi, että evoluutiossa ei ole kyse hyvien geenien säilymisestä vaan huonojen fenotyyppien karsiutumisesta. Esimerkiksi huippuälykkään yksilön geeniperimän omaava ihminen voi vaurioitua synnytyksen aikaisesta hapenpuutteesta niin, ettei hän koskaan pääse jatkamaan sukuaan, joten kenenkään ei pitäisi langeta yksisilmäiseen hyvät geenit selviävät, huonot karsiutuvat -mallin pauloihin.

Itse asiassa luulen, että Neandertalin ihminen ei kuollut sukupuuttoon kilpailussa nykyihmistä vastaan siksi että heillä olisi ollut "huonommat geenit". Otaksun, että neandertalilaisilla oli tavalla tai toisella epäedullinen kulttuuri, mikä johti heidän tuhoonsa, erityisesti koska heitä oli liian vähän kulttuurista variaatiota synnyttämään. Tähän tekee mieli sanoa, että kulttuurin määrää perimä, mutta nykyihmisenkin historiassa on ollut kulttuureita, jotka nykyihmisgeeneistään huolimatta ovat tuhoutuneet tai näivettyneet oman yhteiskuntarakenteensa ja kulttuurinsa seurauksena.

Sosiobiologia tuntuu olevan täynnä kaikenlaisia ajattelun ansoja, ja vasta kun nuo ansat saadaan selville, voi sosiobiologia kehittyä ja tuottaa jotakin aidosti arvokasta. Sosiobiologiaa tuntuu olevan helppo ymmärtää tahallaan väärin tai käyttää väkivaltaisen politiikan välikappaleena, samoin kuin evoluutioteoriaa aikoinaan. Toivottavasti tämä ymmärretään sosiobiologien piirissä ajoissa.

Ei kommentteja: