13.10.03

Oliver Sacks on neurologi. Minä olen ollut neurologin vastaanotolla kerran, kun päästäni etsittiin vikaa, jota ei sitten löytynytkään. Neurologin olemuksessa hämmästytti se, ettei hän tuntunut hätkähtävän mistään. Hän teetätti minulla normaaleja kokeita, joissa piti haistella tervaa (joo-o!), koskettaa nenää ja tehdä erilaisia ilmeitä pyydettäessä. Hän sanoi "hymyile", ja minä väänsi naamalle hymyn. Hän sanoi "Ole surullinen" ja minä murjotin. Hän sanoin "vihaa", ja minä väänsin naaman irveeseen. "Kokeile vielä", hän sanoi ja minä irvistin naaman yhä enemmän rypyille. "Eikun osaatko vislata", neurologi täsmensi, ja silloin tajusin kuulleeni väärin. "Vihaa" olikin olikin ollut "vihellä". Sitten vihelsin. Kun irvistelin siinä naamaani, ei neurologin ilme värähtänytkään, hän vain tarkkaili intensiivisesti ja tyynesti. Oli varmaan nähnyt paljon kummallisempia häiriöitä uransa aikana.

Tutkimuksiin kuului myös 24 tunnin valvominen ja sitä seurannut strobon tuijottelu ja hyperventilointi samaan aikaan kun EEG:tä mitattiin. Tutkimuspöydällä maatessa, ennen kuin stroboa välkyteltiin minua alkoi nukuttaa, mutta hoitsut kielsivät nukahtamasta ennen kuin kokeen jälkeen. Sinnittelin valveilla, ja yhtäkkiä näin katossa hienon hallusinaation - sabluunamainen, hennosti hehkuvalla vaaleansinisellä liukuvärillä sävytetty tulppaanipelto levisi katossa yläpuolellani. Se oli todella hieno näky. Halluihin ei tarvitse huumeita, valvominen riittää.

Ei kommentteja: