2.10.03


Aalloilla

Moni kuuntelee tavallisia radioasemia, kuten Radio Helsinkiä, joka on minunkin suosikkini. Tosin oma radionkuunteluni on kokenut kolauksen nyt kun mobiilwagenistani hajosi radio, ja työpaikalla radion kuuntelu häiritsee.

On toisenlaistekin radionkuuntelua, nimittäin radiomajakoiden metsästystä. Äkkiseltään ajatus kuulostaa kummalliselta: mitä kumman iloa on kuunnella hidasta morsetusta joka toistuu samanlaisena kerta toisensa jälkeen. Mutta jotain lumoavaa siinä on. Löysin kirpparilta vanhan putkiradion, josta saa joitakin majakoita kuuluviin, ja onkin niin että hitaasti kohinan seassa toistuva morsetuksen rytmi on jokseenkin rauhoittava. Majakat lähettävät lyhyttä kirjainkoodia itsepintaisesti kerta toisensa jälkeen, säässä kuin säässä. Koskaan väsymättä ne tuuttaavat omaa olemassaoloaan eetteriin odottamatta vastausta. Miten miellyttävää onkaan pimeänä räntivänä talvi-iltana kuunnella jossakin mantereen reunalla piipittävää radiomajakkaa ja sen metallinsointuista sähkötyksen ääntä. On eriskummallinen kokemus selata asteikkoa, kahlata läpi kohinan ja erottaa yhtäkkiä ionosfäärin ja aurinkotuulen satunnaismetelin seasta jokin merkitystä kantava signaali; ihmisen valmistama laite joka kärsivällisesti ja verkkaisesti ilmoittaa olevansa täällä, ikuisesti laajenevien radioaaltorintamien sarjana.

Ei kommentteja: