30.9.03


Oodi plutoniumille

Oi synkeä metalli!
Sinä jonka ydinten tiheydessä
salaisesti tapahtuu:
nakerrat vuosituhansia itseäsi olemattomiin
tai sirpaloidut mikrosekunnissa maailman tuuliin

Oi kansakuntien himoitsema!
Sinä joka sisällät oman pirstoutumisesi siemenet
Joka vapautat järkkyneen materian vihan
pysy aloillasi,
emme oikein pidä röyhkeästä luonteestasi

Älkää naurako, on sitä kummallisemmistakin aiheista oodeja kirjoitettu. Pablo Neruda kirjoitti muun muassa oodin sipulille ja omille jaloilleen. Plutoniumoodini loppu lässähtää, mutta olkoon, ei se nyt niin vakavaa ole.

Kehittelin tässä syyspimeyden hiipiessä termin "fotosyntaktinen huudahdus", joka on nimitys sille "ooh"-äännähdykselle, jonka auringonvalo houkuttelee ihmisistä esiin keväällä. Englanniksi sen voisi kääntää vaikkapa muotoon "photosyntactic exclamation". Mullasta puskevat krookukset ovat muuten esiin tullessaan vähän huutomerkin näköisiä, joten nekin voisivat olla fotosyntaktisia huudahduksia tai huutomerkkejä siinä raivoisasti kevään kynnyksellä yhteyttäessään.

---

Olen ollut työelämässä nyt muutaman vuoden, ja nyt alan ymmärtää miksi opiskelijoita simputetaan koko ajan. Valmistu yliopistosta kolmessa vuodessa, verkoistoidu, älä valita vaikka inflaatio syöopintotuen arvon, opiskeluoninvestointiotasiislainaamietimitätyönantajaajatteleejaniinedelleen. Syynä ei suinkaan ole mikään taloudellinen rationalismi, vaan silkka rationaalisuuteen naamioitunut ilkeys. Työelämässä olevan asema on tylsä, vaikka työ itse ei tylsää olisikaan. Suomessa on pienet palkat, korkeat verot, korkeat elinkustannukset ja jatkuvasti huonontuvat julkiset palvelut. No, opiskelija ehkä syö tonnikalaa (delfiiniystävällistä tottakai), ja kenties potee kauhiaa parikymppisyysangstia, mutta samaan aikaan hänellä on vapaus jota muilla kansalaisryhmillä ei ole. Jokainen asioista päättävä ministeri tietenkin muistaa tämän omilta opiskeluajoiltaan, ja päättää siksi hankaloittaa opiskelijoiden elämää. Ministerillä on omakohtaista kokemusta sekä opiskelijuudesta että veronmaksajuudesta, ja on aivan selvää, että opiskelijoilla on liian hauskaa verrattona "veronmaksajiin". Termi "veronmaksaja" on muuten mielenkiintoinen, mutta siihen palaan blogissani joskus toiste. EU:n tasolla alhaisen palkan ja korkean veroasteen vittuunnuttamat kansalaiset tottakai tukevat mitä tahansa toimenpidettä, joilla opiskelijoiden elämän mukavuutta pienennetään. Suurin osa heistäkin nimittäin muistaa, miten mukavaa opiskelijaelämä oli.

Ja ei, minulla ei ole tylsä työ. Työssäkäyvän asema Suomessa on vain aika raivostuttava.

Ei kommentteja: