28.9.03

On jokseenkin käsittämätöntä, että autoilusta tuntuu väkisin tulevan tärkeä osa tätä blogia. Merkit tietysti olivat näkyvissä jo blogin ensimmäisestä sanasta lähtien. Olen ollut autotta koko ikäni, eikä Helsingissä asuessa autoa tarvitsekaan, ellei kodin ja työ- tai opiskelupaikan välinen matka satu putoamaan joukkoliikenteen reittitarjonnan väliin. Sellaistakin tapahtuu.

No, toisaalla Helsingissä asuessani taitoin työ- ja opiskelumatkat mennen tullen julkisilla. Se oli kätevää ja nopeaa ja ennen kaikkea edullista. Tai ei se edulliselta tuntunut, kunnes muutin ja jouduin hankkimaan auton. Se vasta kalliiksi tuleekin, eikä ainoastaan kalliiksi, vaan myös hyvin epämiellyttäväksi. Ajaminen ruuhkassa on raivostuttavaa, eikä autoillessa voi juurikaan katsella maisemia. Sitä lipuu peltikotelossa pitkin tietä vailla kontaktia muihin ihmisiin, ja se näivettää sielun.

En ymmärrä miksi joukkoliikenteen lippujen hintojen noususta valitetaan. Vaihtoehtona on on vielä kalliimpi ja epämukavampi yksityisautoilu. Sitäpaitsi minun viereeni ei näinä kymmenenä vuotena ole istunut outo horisija kuin kerran bussissa, vaikka nämä avohoitopotilaat ja horisijat ovatkin joukkoliikennekritiikin peruskuvastoa. Tyyppi puhui jääkiekosta (josta en ole koskaan osannut kiinnostua), oli kai HIFK-fani, nyökyttelin ja annoin tyypin puhua.

Ajatus: aggressiivisuutta liikenteessä vähentäisi ehkä se, jos autoissa olisi kolme etulyhtyä kahden asemesta. Nyt näyttää siltä, että taustapeilistä tuijottaa kaksi kiiluvaa vihamielistä silmää.

Ei kommentteja: