23.9.03

Lukaisin John Hersheyn Hiroshiman. Kirja on oikeastaan painos lehtiartikkelista, joka julkaistiin The New Yorkerissa elokuussa 1946 ja joka sai aikaan suuren kohun. Aikaisemmin Hiroshiman tuhoa oli USA:ssa käsitelty lähinnä lukuina, mutta nyt tuho kerrottiin sen kokeneiden ihmisten kannalta.

Kirja sinänsä ei ole mitenkään kauhistuttava tai ihmeellinen, taitavasti kirjoitettu lehtiartikkelihan se on, mutta ei rankistele visvaisilla ruumiilla läheskään niin paljon kuin myöhemmin julkaistut kertomukset. Ehkä tuona aikana ei ollut niin tarviskaan. Näkökulma on mielenkiintoisen länsimainen: kertojista yksi on saksalainen jesuiittapappi, muutamaa muu taas kristitty japanilainen pappi. Saattaa olla, että 1946 ei muita halukkaita haastateltavia oikein löytynytkään, ainakin jos haastattelijana oli amerikkalainen lehtimies.

Kirja on painos vuodelta 1963, ja sen sivut haisevat vanhalta putkiradiolta. Miltähän vuoden 2003 kirjojen sivut haisevat neljänkymmenen vuoden päästä? Mukana myös Aikakauden Haju? Mikähän se olisi?

Hassua, että kiinnostuin bloggauksesta vasta nyt. Olen ajoittain seurannut yhtä blogia jo vuodesta 1999, mutta olen pitänyt koko bloggausideaa aika epäkiinnostavana. Bloggerin logokin on näyttänyt mielestäni vessanpöntöltä, ja näyttää yhä.

Ostin viime viikolla helvetti sentään Tekniikan Maailman, mitä en ole koskaan aikaisemmin tehnyt. Lehtihän sijoittuu tylsän ja pöljän rajamaille, siinä uutisoidaan Gillette Mach 3:nkin uudet kehityssuunnat ikäänkuin tekniikan riemuvoittona.
Lehdessä oli kuitenkin testi Citroën C3:sta (kumma juttu, helposti linkattavaa sivua ei löydy), joka kiehtoo minua vain ja ainoastaan ulkomuotonsa vuoksi. Autoilu ei noin yleisesti ottaen kiinnosta minua pätkääkään, mutta juuri tuossa nimenomaisessa autossa on jotakin kummallisen vetoavaa. Aikamoinen saavutus sitikan muotoilijoilta, luulin olevani immuuni autoille ja mille tahansa kikoille joilla autonvalmistajat yrittävät kulkupelejään markkinoida. Mitähän minulle on tapahtumassa? Alankohan kohta katsella autoja sillä silmällä, eli muunakin kuin kulkupelinä? Siihen ansaan en kyllä aio astua.

Mutta on se ceekolmonen vain niin nätti. Sinisenä.

Ei kommentteja: