23.12.03


Mitä terälehdet ruusun ympärillä mittaavat

Pinserissä oli juttu ja siinä linkki Montako terälehteä on ruusun ympärillä -tehtävään.

Minua kiinnostaisi tietää, mitä tuo tehtävä itse asiassa mittaa. Tehtävän ratkaisunopeudessa on ihmisten välillä eroja, se on selvä, joten testi mittaa jotakin. Mittaako testi älykkyyttä? Jos mittaa, niin millaista älykkyyttä? Jos tutkitaan tehtävän nopeita ratkaisijoita ja hitaita ratkaisijoita, havaintaanko heidän elämissään mitään eroja?

Yksinkertaista vastausta tuskin on. Nyt jouluilen joulusti, syön kinkkua ja toivon tähtistä taivasta ja lunta.


Leena Krohnin haastattelu

Hyvä Leena Krohnin haastattelu Kultti.netissä. Erittäin ilahduttavaa oli lukea Krohnin moraalikäsityksistä.

21.12.03


Mistä joulupukit tulevat?

No, tämä elokuva vastaa kysymykseen.


Metsäteollisuus ja Taru sormusten herrasta

No niin, nyt on sitten koko trilogia nähty. Elokuva-arvostelun sijaan tarjoilenkin muutaman hajanaisen pohdinnan asiaan liittyen.

Taru sormusten herrasta (sekä elokuva että sen myötä romaaniin kohdistuvan mielenkiinnon kasvaminen) tulee vaikuttamaan voimakkaasti siihen, millaisia mielikuvia ihmisillä on aarniometsistä ja niiden tuhoamisesta. Kakkososassa luonto kosti raiskaajalleen Sarumanille, joka oli hakannut metsän pahojen teollisuusviritelmiensä raaka-aineeksi.

Jos nyt Suomen metsäteollisuus saa syytöksiä aarniometsien tuhoamisesta niskaansa, niihin on suhtauduttava erittäin vakavasti, sillä taustalla vaikuttavat tätä nykyä myös sormusten herrasta peräisin olevat mielikuvat haltioiden asuttamista taianomaisista aarniometsistä, jota pahat Saruman-metsäyhtiöt avohakkaavat pääomapiirejä rikastuttaakseen. Metsäteollisuus tuskin tätä ymmärtää, mutta aiheutuva vahinko voi olla suuri. Suomen matkailun edistämiskeskus taas voisi hienovaraisella ja taitavalla Suomen aarniometsien markkinoilla saada houkuteltua aivan uuden matkailijatyypin Suomeen - haltioita ihailevat Tolkien-friikit.

Haltioista puheenollen, Arwen Undomiel - Arwen Untomieli, ihan selvää Kalevalan vaikutusta.
Kasvin nimi Simbelmynë olisi suomeksi Ainomieli, taas kerran Kalevalaa.

Kalevalasta voisi saada hyvän elokuvan, eikä kirjaa tarvitsisi edes noudattaa kovin tarkasti, sillä sehän on Lönnrotin palasista kokoon harsima opus. Itse asiassa Suomen kansan vanhat runot -teoksista voisi löytää mielenkiintoisempia tarinoita kuin itse Kalevalasta. Jos Kalevala-elokuva tehtäisiin yhtä huolellisesti ja taitavasti kuin Taru Sormusten Herrasta, se voisi hyvinkin menestyä. Kalevala-elokuvan ei pitäisi olla "realistinen" Rauta-Ajan tyyliin, vaan sen tulisi olla yhtä taianomainen kuin Tarun sormusten herrasta.

Kalevalassa vastakkain ovat Pohjola ja Kalevala. Jos käsikirjoittaisin tai ohjaisin Kalevala-elokuvaa, tekisin Pohjolasta Sammon vaurastuttaman, mutta vaurauden kylmettämän valtakunnan, eräänlaisen myyttisen Nokia-Suomen, jossa raakuus ja tunnekylmyys on ottanut ihmisistä vallan niin, ettei sairaille tai muuten heikommassa asemassa oleville riitä juurikaan myötätuntoa. Pohjolan rakennusten arkkitehtuuri voisi hieman viitata nykyajan teknologiayritysten lasikuutioarkkitehtuuriin.

Kalevala taas olisi paikkana rennompi ja inhimillisempi; paikka jossa laulu soisi ja elämä olisi leppoisaa. Kalevalassa voisi kasvaa vaikkapa paljon jaloja lehtipuita ja arkkitehtuuri olisi kaunista ja sopusointuista.

Henkilöhahmoista tulisi tehdä syväulotteisia, esimerkiksi Väinämöisestä saisi muutakin kuin halvan Gandalf-kopion. Kullervon tarinakin taipuisi elokuvaksi loistavasti.


Tuonen spurgu julistaa joulurauhan

Yksi joulun vastenmielisimmistä ilmiöistä on mielestäni joulurauhan julistus. Ensinnäkin sen teksti on uhittelevan autoritaarinen, mikä nyt on ehkä paikallaankin, mutta sen lisäksi tekstistä tuntuu puuttuvan osa. Ensin pelotellaan rangaistuksilla, ja sitten yhtäkkiä toivoitetaan hyvää joulua, mikä saa aikaan oudon koomisen ja töksähtävän vaikutelma. On varmaa, että tekstin autoritaarinen sävy on osaltaan taannut sen suosion, sehän edustaa sitä tyyliä jolla vallanhaltijat ovat Suomessa aina alamaisilleen puhuneet. Tietyllä tavalla jopa pidän tekstin vanhahtavasta tyylistä, toisaalta taas se ärsyttää minua.

Tilaisuuden musiikkivalinnat, Maamme-laulu, Jumala ompi linnamme ja Porilaisten marssi sotilassoittokuntien soittamana ovat aina oudoksuttaneet minua, ikään kuin joulurauhan julistuksesta haluttaisiin tehdä itsenäisyyspäivän lisäosa. Erityisen surkuhupaisaa on, että Porilaisten marssin sanoitukset ovat kaikkea muuta kuin rauhanomaiset, säkeissä "pois, pois rauhan toimi jää", veri roiskuu ja poikamme osallistuvat kansainväliseen kriisinhallintaan Puolan, Lützin, Leipzigin ja Narvan mailla kuin Natossa ikään. Yök, en tykkää ollenkaan.

Koko joulurauhan julistuksen muoto ja sisältö on arveluttava, mutta sitä ei tajuta, koska kyseessä on perinne. Perinteitä arvostetaan perinteinä, niiden muoto ja sisältö jää usein taka-alalle.

13.12.03


Pidän muuten Tennispalatsista siksi, että siellä tuoksuu Yhdysvalloilta. En ole mikään mahtava USA-fani, mutta jenkkilän shopping malleissa ja elokuvateattereissa tuoksuu hyvältä, niin Tennispalatsissakin.


Mekaanisia mielteitä

Autoa käynnistäessäni ajattelen aina sylintereissä edestakaisin vatkaavia mäntiä ja kampiakselin liukasta pyörintää laakereillaan. Miten erikoista että edestakaisesta liikkeestä saadaan noin kätevästi pyörivää liikettä. Ajattelen myös kaikkea metallia voitelevaa öljyä, kuinka se liukastaa kaiken tielleen osuvan.

Kirjastossa luin Tekniikan maailmaa ja runoja, tällä kertaa Olli Heikkosta. Myöhästymismaksut nousevat 1.1.2004 alkaen. Nouskoon, runoteoksia ei kukaan koskaan varaa, joten jos en jaksa palauttaa, uusin lainani Helmetissä. Johan minulla on runoja lainassa aika kasa.

Taustalla soi Jean S: Volga sen netissä pyörivän nuorisopornovideon (oikeastaan niitä on kaksi) innoittamana. Aika laimea versio. Videolla soi Dschingis Khanin Moskau, jonka saksan kieli sopii biisiin jotenkin paremmin. En ole koskaan nähnyt Volgaa, pitäisi ehkä käydä Volgogradissa. Venäjä kiehtoo minua enemmän kuin länsimaat ja Eurooppa.

Kävin Game On -näyttelyssä Tennispalatsissa. Mahta-VAA!, pelasin Tempestiä. Harmi ettei aitoa vektori-Tempestiä ollut esillä. Taideinstallaatiot olisi voinut poistaa, ne hävisivät pelitaiteelle 6-0. Japanilainen robottitaistelukonsoli kaksine joystickeineen ja polkimineen oli myös aika hieno. Pelimaailman seuraamiseni pysähtyi jonnekin vuoden 1990 tienoille (kolikkopelit), joten moderneista peleistä en tiedä mitään. Tietleellä olen pelannut lähinnä lentosimulaattoreita. Game Onissa pelasin Zelda and the Ocarina of Timeä. Pitääkin kai hankkia GameCube ja Zelda-pelejä. Kiitos Pinserille vihjeestä GameCuben halvasta hinnasta.

Tetris on venäläinen keksintö, ja ihan Pac Manin tasoa nerokkuudessaan. Miksei Suomessa keksitä mitään vastaavaa? Täällä vallitsee anglosaksinen pelikäsitys Max Payneineen. Mutta Rally Trophy oli sentään hauska peli. Jotain Tetriksen ja Pac Manin tasoista originellia ajattelua toivoisi Suomestakin löytyvän.

Olin aikoinani töissä piilaaksossa jonkin aikaa, ja Game Onissa pyörivässä videopelien historiaa esittelevässä viedossa oli tuttuja maisemia ja kesä. Tuli vähän kaukoikävä.

12.12.03


Suomalaisuusdiskurssi

Lapsena luin Tove Janssonin Muumipeikko ja pyrstötähden. En pitänyt siitä ollenkaan, Janssonin kirjoissa on usein eräänlainen inha, vähän hitchcockmainen kauhutunnelma, jokin nimetön vaaniva uhka kaiken taustalla. Muumipeikko ja pyrstötähdessä tuo uhka oli tietysti hyvin selvä, se pyrstötähti.

Minusta vaikuttaa, että suomalaisuuden ytimessä on jonkinlainen katastrofin pelko, osaksi varmasti sotien syytä. Milloin halla vie viljan, ryssä Karjalan, lama työpaikat, väestörakenteen muutos huoltosuhteen, verotuksen kireys pääkonttorit ja niin edelleen. Suomalaista yhteiskunnallista keskustelua määrittää jatkuva pyrstötähden pelko. Aina on olemassa jokin Suomea uhkaava hiiirveä vaara, joka täytyy torjua raaoilla poliittisilla toimenpiteillä, nykyaikana nuo toimenpiteet ovat useimmiten taloudellisia. Tällainen katastrofin pelkääminen näivettää vaihtoehtojen etsimisen.

30.11.03


Lego-kauppa

Lego-shopista saa näköjään ostaa pyöriä, ikkunoita, laattoja, rattaita ja muita tarpeellisia osia. Oi onnen päivää!

29.11.03


Vitsi on hauska huonosti käännettynäkin

Vanha lastenvitsi:

Kaksi tomaatti ylitti tietä, mutta toinen jäi auton alle.
Toinen sanoi: "Tulehan ketsuppi!".

Äsken tajusin, että vitsin täytyy olla olla käännös englannista, ja sen ydinrepliikin täytyy kuulua "C'mon, catch up!".




Ärtyisyyttä

Tänä vuonna on ollut oudon sumuista. Näin monta sumuista päivää en muista ennen olleen peräjälkeen, eikä sumu ole koskaan ollut näin paksua. Lapsuudestani muistan, että sumu oli harvinaisuus, ja halusin kokea oikein kunnon hernerokkasumun.

R-kioski oli tyhjänä, kun menin sinne lottoamaan. Kun olin saanut kolme riviä kirjoitettua kuponkiin ja lähdin kassalle, niin eiköhän siinä ollut 15 ihmisen jono.

Joku muutti tähän taloon, kun tulin painavaa kassia raahaten kotiin. Muuttajat olivat kiilanneet hissin oven auki tietokoneella, mutta hissi oli tyhjä, joten siirsin samantien tietsikan jalalla syrjään, ja lähdin ylöspäin. Näin oven ikkunasta, kuinka muuttajat seisoivat käytävässä. Olivat tulleet perässäni, kenties halusivat kohteliaasti siirtää tietokoneensa syrjään, mutta teinkin sen itse, hähää.

28.11.03


Miten niin joululaulut?

Tänään kävin useammassakin tavaratalossa, mutta EIHÄN NIISSÄ MITKÄÄN JOULULAULUT SOI! Top kymppi joltakin kaupalliselta radioasemalta kyllä, mikä on aivan yhtä epämiellyttävää.

Tommipommi kirjoittaa legoista. Miksei nykyään tehdä kunnon legoja? Myynnissä ei ole pakkauksia, joissa olisi suoria palasia, ikkunoita, pyöriä, kattotiiliä, ovia ja niin edelleen. 70-luvun legot olivat yksinkertaisen toiminnallisia, ja niistä voi rakentaa mitä vain. Onnistuukohan sama nyky-legoilla, vai ovatko palikat jo liian erikoistuneita?
Tällä hetkellä on kyllä myynnissä Lego Constructor -sarja, mutta siinä on vain peruspalikoita, ei ollenkaan spesiaaliosia, kuten juuri ikkunoita tai pyöriä. Ehkä olen vain tulossa vanhaksi.

Omat legoni ovat niin pureskeltuja, ettei niistä oikein saa rakennettua mitään siistiä. Niitä on satoja palikoita, mutta erikoista on että muistan melkein jokaisen palikan alkuperän. Siniset pitkät 8-palaset ja punaiset tavallista loivemmat kattotiilet olivat peräisin mylly-rakennussarjasta. Yksipyöräiset pyörät ovat lentokoneesta, josta on myös peräisin kaksi suihkumoottoria ja yksi siipi. Auton valot -nelospalikoita on monta, kaikki peräisin autoista. Punaiset kaarevat palikat ovat nekin peräisin autosta, jossa oli litteät keltaiset ykköspalikat lamppuina. Korkeista ykköspalikoista oli aina pulaa. Osa legoista haisee edelleen hajuvedelle, jota suihkutin niiden päälle vuonna 1978, kun olin rakentanut niistä vihreälle alustalle tietokoneen, jossa oli ompelulankaa sähköjohtoina osien välillä. Jostakin syystä olin sitä mieltä, että tietokone tarvitsi suihkauksen hajuvettä toimiakseen, se ikäänkuin puhalsi rakennelmaani hengen. Hajuveden ja parin ikkunalegon välillä tapahtui kemiallinen reaktio ja ikkunat sumenivat.

---

Outoa, tästä muistosta kirjoittaminen ikään kuin muuttaa sen fiktiiviseksi tapahtumaksi. Nyt kun olen kirjoittanut sen, muistan sen eri tavalla, jotenkin vähemmän totena, ja totta se silti on.


Löytö

Mikähän blogi tämä on? Kertoo japaniksi suomalaisesta elämästä, mm. pitchinnypläyksestä, ja selvästi Suomessa asuneen tai asuvan silmin. Kunpa osaisin japania. Pisteet kivasta japanilaistyylisestä ulkoasusta.

26.11.03


Tuoksuja ja jouluhäsläystä

Eilen hajukäämini saivat kyytiä.

Vastaani tuli nainen, josta jo etukäteen arvasin mitä parfyymiä hän käyttää. Hän olisi siisti ja hillitty, sellaisen kulttuuria harrastavan kauppatieteilijän näköinen. Arvasin oikein: Issey Miyaken hajuveden tuoksu jäi jälkeen. Sopi kuvaan ihan täydellisesti.

Luennolla jossakin lähelläni istui nainen, jolla oli todella hyvänhajuista hajuvettä, ja paljon. Niin paljon, että sen tuoksu kantautui varmasti kolme riviä eteenpäin ja taaksepäin. Minua se ei häirinnyt yhtään, koska tuoksu oli mitä miellyttävin. Harmi vain että tuoksuja on niin vaikea kuvailla niin että toisetkin saavat hyvän käsityksen kuvattavasta tuoksusta. Näköhavainnosta on suhteellisen helppo kertoa ymmärrettävästi, niin että joku toinenkin tunnistaisi kuvaillun asian sen nähdessään. Kuulohavaintokin on usein purettavissa verbaaliseksi kuvailuksi, mutta tuoksut eivät taivu sanoiksi juuri ollenkaan.

Toisten ihmisten ominaistuoksut ovat myös mielenkiintoisia, jos siis kysesssä on oikea ominaistuoksu eikä hienhaju. Parhaiten ominaistuoksun tuntee hiusrajasta, mutta ketä tahansa ei tietenkään kannata mennä nuuhkimaan vaikka mieli tekisi. Olen huomannut, että käytän hajuaistiani hyvin paljon ja yritänkin tietoisesti kehittyä yhä tarkemmaksi haistajaksi. Ehkä se on jonkinlainen reaktio nykyajan yltiövisuaalisuutta vastaan. Kaiken lisäksi hajuaistin primitiivisyys kiehtoo minua Voisi olla mielenkiintoista suunnitella parfyymejä. Ketkähän niitä suunnittelevat ja miten? Miteköhän parfyymisuunnittelijaksi tullaan? Kemian alalta?

Löysin myös jutun, jonka mukaan kaamosmasennuksesta kärsivillä saattaa olla tavallista herkempi hajuaisti. Löysin toisenkin artikkelin haistamisesta, kerrankin paljon tietoa hajuaistin toiminnasta.

Haistelkaa toisianne!

---

Joulukin tulee, ja marketeissa kuulemma soivat joululaulut. En minä vain ole onneksi kuullut mitään. Varmasti suurin osa ihmisistä inhoaa joululaulujen pakkosyöttöä ja kaupallisen joulun kiiltokuvamaailmaa, ja uskon näihin ihmisiin kuuluu myös niitä, jotka tekevät tavarataloissa päätöksiä joululaulujen soittamisesta, tavaratalon joulu"tunnelma"sisustuksesta, kuvastojen graafisesta ulkoasusta ja niin edelleen. Uskon että kaikkia ottaa päähän kaupallisen joulun ylilyönnit, ja silti osa ihmisistä on mukana toteuttamassa näitä ärsyttäviä ylilyöntejä vuodesta toiseen. Miksi? Eikö kukaan myymäläpäällikö (tai mikä ikinä nimike onkaan) uskalla sanoa ei keskusliikkeen direktiiveille? Vihaavatko joululauludirektiivien antajatahon jäsenet, (taho on varmasti jokin tiimi keskusliikkeen markkinointiosastolla, ei yksittäinen ihminen), joululaulupullaa yhtä ankarasti kuin tavalliset ihmiset? Taatusti. Mihin ihmeen kollektiiviseen ajatusansaan kaupan alan työntekijät ovat ajaneet itsensä? "Joululaulut ja joulurekvisiitta on typerää, tiedetään, mutta kun...no...niin on aina tehty ja jos me ei tehdä niin, niin kilpaileva ketju kuitenkin ja siitä syntyy meille joulumyyntivajetta! Kulkuset kilkattamaan!"

25.11.03


Harmaata, loskaista ja lämmintä, ihan kuin olisi maaliskuu!


Keski-ikääntymistaipumuksia

Elanto ja HOK yhdistyvät, mikä johtaa Maximarkettien katoamiseen. Minusta se on harmi, koska Maxit ovat sisustukseltaan ja logojensa väreiltään mukavimpia tavarataloja. Maxeista tulee Prismoja, mutta Prismat eivät ole läheskään niin mukavia kuin Maxit. Citymarketit ne vasta kammottavia ovatkin, värimailmaansa ja nimeänsä myöten. Itse asiassa koko K-ketju on epämiellyttävä. Tämä mielipide perustuu tottakai täysin järjettömiin subjektiivisiin tuntemuksiin. Itse asiassa pidän varsin keski-ikäisenä sitä, että yleensä kiinnitän huomiota kauppaketjuihin ja niiden olemukseen. Keski-ikäistyminen ei toisaalta ole minulle mikään ahdas- tai tylsämielisyyden synonyymi, joten eipä paljoa huoleta.

Bonuskortteja minulla ei ole, eikä varmaan tule olemaankaan, paitsi jos keskiluokkaistun vielä lisää. Syynä ei ole se että haluaisin varjella yksityisyyttäni, vaan se että korttien paljous saa lompakon pullottamaan eikä bonuskortteja jaksa kaivella lompakosta kassalla.

Siwatkin katoavat pääkaupunkiseudulta, koska ne muuttuvat Alepoiksi. Siwa on kummallinen nimi kaupalle. Muitakin outoja kauppaketjujen nimiä on näkynyt muualla Suomessa, kuten Misto ja Tenna. Onkohan niitäkään enää?

24.11.03


Musiikkimerkintä

Nyt soi Nitsin Aquarium. Loistava kappale, Nits ei ole tehnyt näin hyvää musiikkia pitkään pitkään aikaan. Nits on toistanut itseään jo aivan tarpeeksi, eikä tässäkään kappaleessa mitään varsinaisesti uutta ole, mutta edellisiin levyihin verrattuna sovitus on uudella tavalla jäntevä ja kekseliäs.

Minusta tuntuu joskus vähän höhlältä lukea arvosteluja tai kuvauksia musiikista, enkä tätäkään kehua ehkä kirjoittaisi ellei Aquarium olisi saatavana laillisesti sähköisessä muodossa. Sen voi kuunnella Nyt-liitteen tarjoamana real-player-purona, sekä Nitsin sivuiltakin muistaakseni.

23.11.03


Fakta: Evoluutio ei kohdistu suoraan geeneihin ja sosiobiologisia kolmen pennin pohdintoja

Muokkasin vähän tätä aika hätäisesti kirjoittamaani kommentaaria, tämä on yhä edelleen poukkoileva, mutta olkoon vain. Yritän tällä hieroa ajatuksiani liikkeelle, ja koska tämä on blogi eikä tieteellinen julkaisu, ei kaiken tänne kirjoitetun tekstin tarvitsekaan loppuun asti mietittyä olla. Henrylle kiitokset linkistä artikkeliin.

J. P. Roos ja Anna Rotkirch kirjoittavat varsin ansiokkaasti evoluutioteorian ja yhteiskuntatieteiden suhteesta, mutta väittävät että

Ne yksilöt, joiden geeniperimä parhaiten mahdollisti tiettyä käyttäytymistä, olivat meidän esiäitejämme ja -isiämme.

No ei aivan. Evoluutio ei kohdistu genotyyppiin vaan fenotyyppiin, eli yksilön ilmiasuun. Fenotyyppiin vaikuttaa sekä geeniperimä että ympäristö. Tämä muodostaa itse asiassa sillan ihmisen biologisen käyttäyttymisen ja kulttuurisen käyttäytymisen välille. Ihmisen käyttäytyminen on sekä geenien että ympäristön (erit. kulttuurin) säätelemää, minkä nyt ei pitäisi olla kenellekään yllätys, joten on todella yksisilmäistä pitää toista tärkeämpänä vaikuttajana kuin toista. On erikoista, että Roos ja Rotkirch esseessään kuitenkin ottavat huomioon tämän perimän ja ympäristön vuorovaikutuksen, mutta silti toistelevat tuota harhaanjohtavaa väittämää siitä, että "parhaat geenit" omaavat yksilöt selviävät. Oikeampaa olisi puhua parhaista fenotyypeistä, ja nimenomaan monikossa.
Miksi? Siksi, että evoluutiossa ei ole kyse hyvien geenien säilymisestä vaan huonojen fenotyyppien karsiutumisesta. Esimerkiksi huippuälykkään yksilön geeniperimän omaava ihminen voi vaurioitua synnytyksen aikaisesta hapenpuutteesta niin, ettei hän koskaan pääse jatkamaan sukuaan, joten kenenkään ei pitäisi langeta yksisilmäiseen hyvät geenit selviävät, huonot karsiutuvat -mallin pauloihin.

Itse asiassa luulen, että Neandertalin ihminen ei kuollut sukupuuttoon kilpailussa nykyihmistä vastaan siksi että heillä olisi ollut "huonommat geenit". Otaksun, että neandertalilaisilla oli tavalla tai toisella epäedullinen kulttuuri, mikä johti heidän tuhoonsa, erityisesti koska heitä oli liian vähän kulttuurista variaatiota synnyttämään. Tähän tekee mieli sanoa, että kulttuurin määrää perimä, mutta nykyihmisenkin historiassa on ollut kulttuureita, jotka nykyihmisgeeneistään huolimatta ovat tuhoutuneet tai näivettyneet oman yhteiskuntarakenteensa ja kulttuurinsa seurauksena.

Sosiobiologia tuntuu olevan täynnä kaikenlaisia ajattelun ansoja, ja vasta kun nuo ansat saadaan selville, voi sosiobiologia kehittyä ja tuottaa jotakin aidosti arvokasta. Sosiobiologiaa tuntuu olevan helppo ymmärtää tahallaan väärin tai käyttää väkivaltaisen politiikan välikappaleena, samoin kuin evoluutioteoriaa aikoinaan. Toivottavasti tämä ymmärretään sosiobiologien piirissä ajoissa.

21.11.03


Agentti

Helsingin rautatieasemalla on uusi rakennus, jokin hotelli kai se on, jonka yläreunaa kiertää eräänlainen verhokiskoa muistuttava metallikehys. Se saa koko rakennuksen näyttämään kummallisen pieneltä, ihan kuin se kuuluisi huonekaluna olohuoneeseen eikä olisi todellisuudessa kivitalon kokoinen...ööö...kivitalo.

Asemalla on tullut nyt muutaman kerran vastaan yksi tietty vaaleatukkainen mies, jolla on aina puku päällä aurinkolasit päässä, mustat hansikkaat kädessä ja salkku kourassa. Miehen asento on aina kummallisen jännittynyt, ja kasvoilla on erikoinen hymy tai virne. Mies on kuin suoraan jostakin halvasta agenttifilmistä. Olen nähnyt hänet muutaman kerran metrossa, ja kymmenen vuotta sitten hän tuli aina vastaan aamulla mennessäni opinahjooni. Agenttimies ei näytä vanhentuneen yhtään, tai ehkä hänen tukkansa on vähän harventunut, peililasit ovat vaihtuneet aurinkolaseiksi ja salkku suurentunut.


Hakusanarunoutta

Viime aikoina olen lueskellut blogeja top kahdenkympin ulkopuolelta, ja löytänyt monia hyviä, kuten Pieniä eroja, Biologiblogi ja tietysti Kyyninen paska, joka ansaitsee maininnan jo nimensä vuoksi.

Kyyninen paska kirjoittaa hakusanoista, ja pakkohan oli kokeilla mitä Googlesta löytyy hakusanalla vittu. Tällaista löytyy osumanäytteiden joukosta jo parilta ekalta sivulta:

Liiton armaampaa kukoistukses hyväksi perustein onnees onnen valaisevat sopiva
rakkahat tarina amatööriseksiä vittu huoattais osasto free härskejä. ...


Mut muinaisin tarinan Sofiankadun sais liittyy pillu saaret, ken seksi Totuuden
vittu kunhan osa saattoi. kirjoittajan poliittisten kaikk ja. ...


... meill johtuu seksi ikuisten oli maa kirjoista suomalaiset sielu tärkein tarinat
ja on jos Sosialistiseuran, asetettiin ja tissit vittu itkien maa täysin ...


Tuohan on lähes runollista! Mitä ihmeen konekäännösohjelmaa noiden sivujen tekijät ovat käyttäneet, ja kuka on ohjelmoinut käännösohjelmaan Vänrikki Stool -moodin?

20.11.03


Minulla oli erittäin läheinen ystävä, joka kirjoitti runoja kunnianhimoisesti ja vieläpä hyvin. Runoissa oli aina silloin tällöin mainintoja sisäelimistä, ja luulen noiden runojenkin toimineen jonkinlaisena piiloinspiraationa tuolle ruumis ja tietoisuus -pohdinnalle. Moni muukin asia viittaa siihen, että tämä ystäväni oli aivan poikkeuksellisella tavalla tietoinen omasta ruumistaan, sen tiloista ja tuntemuksista, omista tunteistaan.

Niin, tai ei hän mikään ystävä ollut, vaan eräänlainen rakastettu. Olen eronnut hänestä pysyvästi omasta tahdostani - koko asia on hyvin surullinen, enkä aio kirjoittaa siitä yksityiskohtaisesti, vaikka tulenkin varmasti viittaamaan häneen epäsuorasti tässä blogissa vielä monta kertaa. Itse asiassa hän juuri sai minut aloittamaan tämän blogin syyskuussa, ja kaikkien aikojen ensimmäisen blogimerkintäni viimeiset rivit on omistettu hänelle.

Ehkä pitäisikin kirjoittaa fragmentteja, joiden yhdistelmästä välittyisi jonkinlainen näitä fragmentteja suurempi kokonaisuus. Voisin vaikka muistella curryn ja korianterin tuoksua hänen keittiössään. Ehkä. Miksi kirjoittaa pitkiä pohdintoja, kun voimakkaimmat muistot ovat niin suunnattoman konkreettisia välähdyksiä.

Täytyykin etsiä lisää tietoa tietoisuuden ja ruumiin suhteesta. Jos tämän blogin lukijoilla on asiasta linkki- tai kirjavinkkejä, ottaisin niitä mielelläni vastaan.

19.11.03


Tietoisuus ja ruumis

Valohoidon vaikutuksesta inspitoituneena aloin pohtia tietoisuuden siirtämistä tietokoneeseen ja tietoisuuden suhdetta ruumiiseen.

Monesti lukee ajatuksia siitä, kuinka ihmisen tietoisuus voidaan siirtää tietokoneeseen ja täten se voi jatkaa olemassaoloaan ikuisesti. Tämähän on tällaisessa muodossa mukavan utopistinen väite, ja sopivan avoin. Joskus myös väitettä tarkennetaan siten, että jos aivojen toiminta saadaan mallinnettua tietokoneella, siirtyy ihmisen tietoisuus tietokoneeseen sen myötä. En ole siitä lainkaan varma.

Minusta vaikuttaa siltä, että inhimillisen tietoisuuden edellytys on nimenomaan ihmisruumis, eli se muu solutavara aivojen lisäksi. Aivoissa on valmiita, jo syntymässä saatuja alueita, joihin johtaa hermoratoja muualta ruumiista; aistinelimistä, sisäelimistä, iholta ja niin edelleen. Aivojen eri alueet sitten erilaistuvat mm. aistitiedon vastaanottamisessa ihmisen kehittyessä. Siirrettäisiinkö näköaivokuoren toiminta sellaisenaan tietokoneeseen? Entä silmät? Niidenkin toimintaa pitäisi simuloida. Samaan syssyyn pitäisi simuloida esimerkiksi näköhavaintojen vaikutus sisäeritykseen, esimerkiksi valon vaikutus käpylisäkkeen erittämän melatoniinin määrään. Muuten simulaatio ei ole täydellinen, ja jos se ei ole täydellinen, voidaan epäillä onko tietokoneessa simuloiduilla aivoilla tietoisuutta ollenkaan.

Lisäksi ihmisen ajattelu on tiukasti kytköksissä tunne-elämään, ja tunteet taas ovat kytköksissä silkan ruumiillisiin tuntemuksiin; siihen palautetoimintaan, jota kehosta saamme, kun vaikkapa jokin tunne lisää adrenaliinin määrää. On tehty kokeita, joissa koehenkilölle on annettu adrenaliinia, mikä saa sydämen tykyttämään, mutta ei sinänsä aiheuta mitään tunnereaktiota. Koehenkilö on sitten tulkinnut tunteensa tämän fysikaalisen reaktion kautta sen mukaan, millaisessa ympäristössä hän on ollut. Nyt jos aivojen toiminta simuloidaan, mutta elimistön muuta toimintaa ja siitä saatavia aistimuksia ei, syntynyt tietoisuus ei ole samanlainen kuin sen ihmisen tietoisuus, jota simuloidaan. Tunteet ovat latteampia (tämä on todettu mm. neliraajahalvauspotilailla), ja ilman tunteita ei ajattelukaan toimi samoin kuin normaalisti. Tämä tosiasia saattaa hämärtyä kun miettii kovin abstrakteja käsitteitä, mutta kyky ajatella abstraktisti on vain yksi tietoisuuden osa-alue, mutta koko tietoisuuden perusta on kuitenkin näkemykseni mukaan aivojen vuorovaikutuksessa muun ruumiin (ja aistien kautta ulkomaailman) kanssa.

Lisäksi epäilen, että pelkkä aivojen toiminnan simulointi johtaisi hyvin sekavasti toimivaan tietoisuuteen. Tästä on esimerkkeinä aistiriistokokeet, joissa koehenkilölle syntyy hyvin nopeasti sekavuustila, koska aivot eivät saa tarvitsemiaan ärsykkeitä aisteilta. Aivot siis tarvitsevat jatkuvasti informaatiota ruumiista, eikä tietoisuus siis kellu ruumiista erillään.

Kenen aivoja muuten simuloitaisiin? Vastasyntyneen? Lapsen? Aikuisen? Vanhuksen? Miehen vai naisen? Mitä tapahtuisi esimerkiksi sukupuolivietille ilman simuloituja sukurauhasten erittämien hormonien vaikutuksia? Olisi aika tylsää olla simuloidut miehenaivot ilman kokemusta erektiosta ja orgasmista.

Luulen, että inhimillisen tietoisuuden simulointi tai siirto tietokoneeseen siinä muodossa kuin me sen tunnemme edellyttää myös koko ruumiin ja sen reaktioiden simulointia. Voisiko simuloitu ihminen esimerkiksi kasvattaa kuntoaan urheilemalla? Lisäksi pitäisi myös simuloida aistien vastaanottamien fysikaalisia ärsykkeitäkin. Silti olen melko varma siitä, että tällainen simuloitu tietoisuus joko sekoaisi tai alkaisi kehittyä omaan suuntaansa niin, että se olisi lopulta hyvin erilainen kuin normaali inhimillinen tietoisuus. Ehkä se silti olisi tietoisuus, mutta yhtä vieras meille kuin vaikkapa delfiinin tai krokotiilin tietoisuus.


Höh. Lukijamäärä on pudonnut 29:stä 22:een. Viikko sitten kirjoittamani ihmissuhdepläjäys lisäsi blogini lukijoiden määrän parissa päivässä 17:sta 29:ään, mutta kuusi lukijaa ei ole käynyt Päivän Pamauksessaan viikkoon, ja ovat muuttuneet ei-aktiivisiksi. Hei, käykää nyt siellä Pamauksessa että listasijoitukseni nousee, hehehe.

Toinen vaihtoehto olisi kirjoittaa lisää yleiskiinnostavan surumielisiä ja runollisia postauksia, mutta ottamani kirkasvalohoito on nostanut mielialaani jonkin verran, eikä melankolia oikein kolise. Toissapäivänä olin jo siirtynyt mukavasta melankoliasta reippaasti kaamosmasennuksen (sanan varsinaisessa merkityksessä) puolelle, mutta tänään olo on suurinpiirtein normaali. Keskittymiskyky on tosin vielä huono, en jaksa lukea enkä edes katsoa televisiosta elokuvia. Ihminen on biokemiansa orja, mutta kohta on onneksi jo talvipäivän seisaus.

Marraskuukin on muuttunut mukavan sumuisesta hämäränajasta tylsän pimeäksi ja märäksi mutaluolaksi, joka ei paljoa inspiroi. On niin pilvistäkin, ettei voi mennä tähtiä tai revontulia tiirailemaan. Sataisi nyt vaikka lunta.

18.11.03


Jotkut dementoituneet mummot yrittävät lämmittää sähköhellaa tunkemalla uuniin paperia ja sytyttämällä sen ikään kuin se olisi puuhella. Vanhat tavat istuvat tiukassa, vaikka moni noistakin mummoista on varmaan käyttänyt sähköhellaa vuosikymmeniä.

Millaisistakohan dementiaoireista meidän kolmekymppisten sukupolvi aikanaan kärsii? Haemmeko turhaan control+alt+delliä, kun luulemme jonkin arkipäiväisen esineen lakanneen lakanneen toimimasta?

17.11.03


Tienviittoja

Tikkurila - Dickursby

Blogville - Diskursby


Olen niin hauska että lähden tästä hermoparantolaan. Heippa.

16.11.03


Tää on tää testi.

Linguistic -------------------------------------------- 35
Mathematics -------------------------------------------- 39
Visual/Spatial ---------------------------------------------- 42
Body/Kinesthetic ---------------------------------------- 40
Naturalistic ------------------------------------- 29
Music ---------------------------------------------------------42
Interpersonal ----------------------------------- 30
Intrapersonal ------------------------------------- 32

Body/kinesteettisyyspisteiden suuri määrä tuli vähän yllätyksenä, mutta nyt kun ajattelen asiaa, niin kyllähän minä kovastikin pidän asioiden ja ihmisten koskettelemisesta. Pidän myös liikkumisesta, vaikka inhosinkin koululiikuntaa ja kaikenlaista kilpaurheilua. Liikkuminen ei onneksi ole pelkkää kilpailua tai fitness-suoritusta, vaikka koulu ja yhteiskunta näin yksiulotteisesti asian esittävätkin. Liikkuminen on vain tapa olla olemassa, enkä edes harrasta sitä hyödyn vuoksi.

Pitäisiköhän kokeilla vaikka jotakin järkevää liikuntaa, kuten joogaa tai Feldenkrais-menetelmää. Toivottavasti ne eivät ole liian hörhökamaa (eli Tiedostavien Naisten mieleistä tyhjänpäiväistä puuhailua). Feldenkrais-menetelmän kehitti kyllä mies, fyysikko ja insinööri. Ja judokakin vielä. Mikään noista ei tietenkään takaa mitään, mutta katsotaan nyt, kokeilemisen arvoinen juttu varmaan.


En juurikaan enää seuraa populaarikulttuuria, hyvä kun television joskus jaksan avata. Radio Helsinkiä kuuntelisin kyllä mielelläni autossa, mutta autoradio hajosi enkä aio korjata sitä.

Duunissa joku soittaa usein Radio Novaa, jonka logossa näyttää muuten lukevan radio Noun. Onneksi radio soi niin hiljaa, ettei se juurikaan häiritse. Hiljaa soimisella on sellainenkin jännä puoli, että musiikista jäävät jäljelle vain tietyt taajuudet, muut katoavat pois. Bassot häviävät sekä bassotoiston akustisen huonouden että alhaisen volyymin vuoksi kokonaan kuulumattomiin, samoin diskantit. Jäljelle jäävät siis vain keskiäänet, eli siis ihmisäänen taajuusjakauma.

Hittibiisit rakennetaan yleensä jonkin yksinkertaisen laulukoukun ympärille, ja koska ihmisäänen taajuusjakauma on ainoa mikä hiljaa soivasta musiikista kuuluu, erottuvat laulukoukkujen tarttuvat melodiat hyvin ja jäävät päähän tehokkaasti. Radio Noun soitti jossakin vaiheessa paljon kappaletta, jossa naislaulajalla oli kaunis ja vahva ääni, ja jonka laulumelodiakaan ei ollut ärsyttävän itsestäänselvästi koukuttavaksi tehty. Kiinnostuin kappaleesta, ja sain selville että se oli Céline Dionin Tout L'or Des Hommes. Latasin sen ämppärinä, ja se kuulostikin täysin erilaiselta. Kamala pettymus: tylsä europoppitausta, ja sointukulutkin täyttä iskelmää, itse asiassa täysin suomi-iskelmää. Yök yök. Koska olin kuullut kappaleesta vain laulumelodian ja senkin vain osittain, mielikuvitukseni oli täyttänyt taustalle täysin toisenlaisen sovituksen, paljon eteerisemmän (ja paremman, hehe).

Idea: anti-karaokelevy. Eri artistien kappaleista olisi jäljellä vain laulu.


Bloggaus on minusta sikäli hankalaa, että en halua paljastaa itsestäni juuri mitään, mutta silloin kirjoittamisen aiheitakin on vähän. Kuitenkin bloggaus on antoisampaa kuin päiväkirjan pito, koska blogia lukee useampi henkilö.

Markkina-arvoteoriasta keskustellaan taas, ja vaikuttaa siltä että se on blogilan kestoaiheita. Tässä oma käsitykseni, se on hyvin yksinkertainen:

1. Jos haluaa tulla rakastetuksi, on oltava rakastettava.
2. Rakastettavuuden määrittelee aina joku toinen ihminen.

Luulen, että rakastettavuuden perustana on aina jonkinlainen yhdistelmä ikää, vaurautta tai ulkonäköä. Se on kuitenkin vain perusta, jonka päälle tulee sitten paljon muuta, kuten persoonallisuus ja muut mukavan inhimilliset ominaisuudet.

Marraspimeys vaikuttaa sittenkin, vaikka luulin että tänä vuonna selviäisin kaamosajasta helpolla. Ensin katosivat unet, ja sitten katosi toimeliaisuus. Yhtään ei tietenkään helpota tuo juttu johon viittasin viikon takaisessa merkinnässäni. Voihan paska.

Kun menee humalassa nukkumaan, näkee kyllä unia. Viime yönä onnistuin poikkeuksellisen hyvin näkemään unissani valoa ja valaisimia, mistä sitten ikinä johtuukaan. Tunsin kuinka pupillini oikeasti supistuivat suljettujen silmäluomieni takana kun tuijotin puoliunissani näkyviä valaisimia.

Liikuntakaan ei piristä muuten kuin fysiologisesti. Unet ovat hävinneet ja se on huono merkki. Mitä iloa on pelkässä nukkumisessa? Tarvitsen unia, helvetti sentään.
Hyvinvoinnin ja vaurauden lisääntyessä yhteiskunnassa myös ravintolat houkuttelevat asiakkaitaan erikoisuuksilla. Olen tässä miettinyt ravintolaa, johon mentäisiin syömään kiviä. Tai no, ei niitä tietenkään syötäisi, vaan imeskeltäisiin. Lautasella olisi muutamia mineraaleja, joissa olisi omanlaisensa maku. Särmättömäksi hiottu mineraalinpalanen kastettaisiin johonkin kastikkeeseen ja sitten sitä pyöriteltäisiin suussa ja kommentoitaisiin miltä se maistuu. Olen varma, että tästä voisi tulla jättihitti sopivien olosuhteiden vallitessa.

13.11.03

Etymologinen kuiskaaja vessassa

Taannoin Kielikeskuksen miestenvessassa oli hiljaista, istuskelin kopissa kaikessa rauhassa kun joku tuli sisään ja meni viereiseen koppiin. Sieltä alkoi kuulua kuiskauksia: svartsjuka..., hehhe, svartsjuka... joo... svartsjuka... Siinä samassa tajusin, mistä suomen kielen sana mustasukkaisuus on ehkä peräisin. Ruotsin sana svart on käännetty ihan vaan mustaksi, mutta sjuka on muuntunut muotoon sukka. Etymologinen sanakirja osaisi ihan varmasti kertoa saman asian, mutta en halua pilata iloani oivalluksesta.
Kuun ääni

Näin melkein täysikuun tänään aamutaivaalla. Reunasta puuttui siivu, mutta muuten kuun naama näkyi kokonaan. Muistin, miten lapsena minusta tuntui, että kuuhun liittyi ääni, ei puheääni vaan ihan vain ääniefekti. Aina kun näin lapsena täysikuun, melkein kuulin mielessäni eräänlaisen korkeahkon kuminan, lähimpänä sellaista ääntä pääsee kun läimäyttää pitkän muovisen vesijohtoputken toiseen päähän kämmenellä ja kuuntelee jäkikaikua. Tai jos kuvittelee millainen ääni kuuluisi kun tönäisisi suurta vesitynnyriä niin, että veteen syntyisi sisäkkäisiä renkaita ja tynnyri kumisisi vetisesti jonkin aikaa.


Syntetisaattorilla saattaisi päästä aika lähelle kuun ääntä, mutta jos sitä alkaisi jahdata, luulen ettei siitä saisi kiinni koskaan. Kuun ääni ei ollut tietenkään oikea äänihavainto, vaan jonkinlainen kuulohavainnon esiaste, synesteettinen hauskuus tai kummajainen, ja jos sellaista alkaa jäljitellä, se katoaa mielestä tuossa tuokiossa.

11.11.03

Aikani on jäätikön tai puiden hidasta aikaa.

Voiko puun kasvun kuulla, mietin kun istun graniittilohkareella männyn vieressä, mutta se olikin sumu joka rapisi männyn runkoa vasten. Muutama sorsa laskeutui ja nousi, niiden vanavedet nuolenpäitä tyynessä vedessä.

Nojaan tähän vuodenaikaan kuin tuttuun tuoliin, ja silloin, yllättäen, tulee osakseni tyyni ilo ja rauha. Varmuus siitä että olen tehnyt jotakin Oikein.

4.11.03

Panu ihmettelee mikseivät hänen valituksensa generoi laajaa kiinnostusta blogoajien joukossa. Ehkä kyseessä oli van jännittynyt odotus, minusta nimittäin vaikutti siltä, että Panu oli seonnut. Luulin että neidon kuva oli tamperelaisessa opiskelijalehdessä, ja kun Panu s.k.ihmissuhteissa kertoi nähneensä naisen Turun yliopiston ATK-luokassa, ajattelin Panun hallusinoivan. Seuraavat pari yksisanaista kirjoitusta olivatkin sitten todella epätoivoisia, ja luulin Panua jo vietävän sairaalaan.

Onneksi mies näyttää sentään olevan järjissään.

---

Osuvimmin ja syvänäköisimmin ihmissuhteista kirjoittaa muuten Menopaussi, ei niinkään Ihmissuhteet. Meaa lukee aina ilokseen.



3.11.03

Jopa on aikaa kulahtanut viime blogituksesta. Näin sysisyksyllä aivot pysähtyvät ja kirjoittaminen jää vähiin. Hintana on sijoituksen putoaminen pinserin top-listalla, mikä sinänsä ei minua paljoa hetkauta, enemmänkin hetkauttaa se että olen menettänyt seitsemän lukijaa. Pään pysähtymistä voi torjua nikotiinilla, mutta en viitsi tehdä niin riippuvuusriskin vuoksi. En polta tupakkaa, mutta yksi Nicorette-pilleri alavireisinä aikoina saa olon tuntumaan normaalilta. Nikotiini vaikuttaa dopamiiniaineenvaihduntaan, joka ilmeisesti minulla kärsii valon puutteesta. Toisaalta jos syyspimeällä väsyttää, niin väsyttäköön vain.

Kirjastosta sentään lainasin kokoelman Eeva-Liisa Mannerin proosateoskokoelman, jossa on mm. Kävelymusiikkia pienille virtahevoille. Se on yksi suosikeistani, odotettavissa on mukava ilta tai ehkä neljäkin, kirja on sentään aika paksu.

Olen nähnyt nyt kaksi kuollutta haukkaa tien varressa. Kummallakin oli jäänyt siipi sojottamaan yläviistoon niin että otuksen tunnisti harittavien siipisulkien kuvioinnista haukaksi. Kummallista että haukat kuolevat tuolla lailla siivet ojossa.

22.10.03

Pitkästä aikaa taas yliopistolla. Olipa mukavaa! Yliopisto on mainio vastalääke työelämän yksiulotteisuudelle.

Naistutkimuksessa näyttää olevan luento nimeltä Mikseivät kaikki miehet ole homoja?. En ole niinkään vakuuttunut siitä, että vastaus tuohon kysymykseen löytyy juuri naistutkimuksen alalta, ehkä vastausta kannattaisi pikemminkin etsiä biologia-nimisen tieteen tutkimuksista.

21.10.03

Haja-ajatelmia kesken etätyöpäivän

Kalliossa on liike nimeltä Finn Budo Best. Kas kun ei Me Tarzan You Jane. Jopas on hölmö nimi, budolajien harrastajat yleensä ovat kyllä aika fiksua porukkaa.

"Paavi - mies joka hattu päässä muistuttaa kyrpää." Kuka tuon sanoi? Ruben Stiller?

Voisikohan kultasepänliikkeissä torjua varkauksia palkkaamalla henkilökunnan kouluttajaksi taikurin? Taikuri opettaisi henkilökunnalle miten silmää huijataan ja huomio käännetään toisaalle, ja näiden oppien perusteella henkilökunnalle kehitettäisiin tekniikoita, joilla ryöstäjien saaliiksi annettaisiin arvotonta rihkamaa näiden huomaamatta. Voisi tosin olla aika vaikeaa toimia taikurimaisen sulavasti, jos ryöstäjällä on pistooli kädessä.

20.10.03

Lausutaan kuten kirjoitetaan koeajoi tänään Jokeri-linjan. Ihan kiva linja, mutta armottoman hidas. On se nyt vaan perseestä, että minulla on 15 kilometrin työmatkan taittamiseen neljä tai viisi eri joukkoliikennereittivaihtoehtoa, joista hitain kestää tunnin ja nopein eli Jokeri 50 minuuttia, ja kaikissa on pakko vaihtaa. Miten tällainen voi olla mahdollista pää-kaupunki-seudulla? Ajan siis edellenkin mobiilwaagenilla töihin varttitunnissa, saastuttaen ilmaa ja kuljettaen itseäni yksin tonnin painoisessa rautamöhkäleessä niinkuin Luonnon Pahin Vihollinen ikään.

Jokeri-yhteenveto. Kiitämme:

+ sitä että se nyt yleensä kulkee tuosta
+ kivaa nimeä

Moitimme

- hitautta. Mikä helvetin pakko Jokerin on kiertää sekä Otaniemi että Keilaniemi, kun minä haluan töihin mahdollisimman suoraviivaisesti?

Lähijunassa tapahtui seuraava keskustelu:

- Osaatteko ensiapua

- En, onko jotain sattunut

- Siis jos pyörtyisin tähän ette osaisi auttaa?

- Öh, no en.

- AI ETTE OSAISI AUTTAA! Tiedättekö, minä olen juuri käynyt luovuttamassa verta! Minä olen ve-ren-luo-vut-ta-ja!

- Vai sillä lailla.

- MINÄ LÄHDEN NYT POIS KUN EI TÄÄLLÄ SAA EDES APUA JOS PYÖRTYY!

Tervemenoa vain. Joutuukokan verenluovutukseen menevä jättämään lääkkeet pois pitkäksikin aikaa?





19.10.03

Pitkästä aikaa taas joukkoliikennepäivä! Parasta joukkoliikenteessä matkustamisessa ovat jutut joita kuulee. Tämän päivän satoa:

Anestesiasairaanhoitaja kertoi kaverilleen kuinka eräässä sairaalassa oli helpotettu hoitajien työkuormaa antamalla leikattavan narkomaanin annostella itse piikillä propofolia, joka on rauhoittava lääke. Kyllähän narkkari itse annostuksensa tietää ja injisoinnin osaa.

Jouduin keskusteluun kummikon kanssa. En juuri ehtinyt heittää sekaan vastauksia, mutta väliäkö tuolla:

- Onko sinulla lapsia?

- Ai mitä?

- Minulla ei ole, mutta haluaisin poron.

- Ahaa, no...

- Villiporoja on Lapissa noin 2 000. Helsingissä ei ole yhtään. Minä en ole koskaan käynyt Lapissa, koska en osaa mennä sinne. Lapinmatka on siis haaveena. Nyt täytyy jäädä pois.

Itse asiassa olen kyllä nähnyt poron Helsingissä, Munkkivuoren ostoskeskuksessa viime vuoden joulukuussa. Eläinparka oli aika dementoituneen ja kärsivän näköinen, ja sitä kävi sääliksi. Kukaan ei edes kiinnittänyt omistajansa lieassa jumittelevaan poroon mitään huomiota; oli harmaa ja pilvinen ilta ja poro maastoutui ympäristön betoninharmauteen niin ettei sitä oikeastaan kunnolla erottanutkaan.

Minäkään en ole koskaan käynyt sysilapissa (SysiLapissa?), mitä nyt tyttöystävän kanssa Rovaniemellä yhtenä jouluna. Hotellissa oli tylsistyneen näköinen respapoika tonttulakki kallellaan. Pakkasta oli -25, kävimme syömässä joululounaan Sokos-hotellissa. Utsjoella tai Kilpisjärvellä voisi olla kiva käydä kääntymässä näin talven tullessa, jos saisi järjestettyä jostakin vapaa-aikaa muutaman päivän. Karigasniemellä on kuulemma Alko, joka myy eniten viinaa koko Suomessa. Se johtuu norjalaisista, jotka ajavat sinne halvan viinan perässä. Mitenköhän Norjan lapissa puhutaan viinanhakureissuista? Mennäänkö siellä etelään vai länteen halvan viinan perässä?

18.10.03

Näin unta että Panu sai pildeä isopäiseltä intialaiselta naiselta. Toisessa unessa olin Kokkarisen ohjelmointiopissa, mutta halusin oppia mielummin LISPiä kuin Javaa. Itse asiassa valvemaailmassa olen opiskellutkin huvikseni vähän LISPiä, mutta en oikein tarvinnut sitä mihinkään, joten taidot ovat ruostuneet.

17.10.03

Nettiapteekkien sivuvaikutuksia

Nykyään jos etsii jonkin yleisen lääkeaineen nimellä tietoa Googlesta, törmää heti nettiapteekkien rasittaviin linkkeihin. "Viagra! We got it! Lowest prices, fast delivery!".
Se ei ole yllättävää, mutta mitä sanotte tästä. Hain Googlesta sanoilla "acyclovir side effects", ja ensimmäisellä sivulla oli nettiapteekin linkki joka julisti

Looking for a great deal on acyclovir side effects? Well we are the cheapest one online offering acyclovir side effects. ...

ja

CLICK HERE TO GET ACYCLOVIR SIDE EFFECTS!

tai

HOT SEX, ACYCLOVIR SIDE EFFECTS, WEIGHT LOSS TOOLS

Hauskaa jos näin on. Mieluiten kyllä jättäisin asikloviiritablettien sivuvaikutukset väliin. Ne ovat ikäviä, pierettää. Olo on kuin ilmalaivalla, mutta eipä tule enään herpestä nenään.
Outo tyyneys, rauha ja hiljaisuus on laskeutunyt mieleeni aivan yllättäen. Töissäkin on rauhallista ja aikaa ajatella. Syksy on kirkas ja viileä, on täsmälleen sellaista kuin pitääkin olla.

---

Kaksi pakistanilaisen tai kurdin näköistä miestä kysyi minulta tänään tietä turvakotiin, jonka piti heidän mukaansa olla lähistöllä. Koska miehet olivat pukeutuneet alaluokan kriminaalien tyylisiin urheilumerkkivaatteisiin, otaksuin heidän aikeensa olevan vähemmän kuin puhtaat. Sen näköiset miehet saattavat olla ties mitä kunniamurhaajia, joten ensin sanoin sinisilmäistä ystävällisyyttä teeskennellen ettei turvakoti ole täällä päinkään ja neuvoin heidät vasiten aivan päin helvettiä. En edes tiedä missä turvakodit Helsingissä sijaitsevat, mutta jos tällä saan kunniamurhan estetyksi, niin hyvä juttu.

Tietystihän voi olla, että tyypit olivat esimerkiksi isä ja setä menossa hieromaan sovintoa tyttärensä kanssa, hakattuaan hänet ensin koska hän oli osoittanut älyä ja halunnut mennä lukioon ja kouluttautua ammattiin, mikä ei ole käynyt isälle jolla on ollut ajatuksena järjestää tyttärestään kelpo kotiäiti valitulle sulhasehdokkaalle. En oikein usko näin positiiviseen skenaarioon, äijät näyttivät sen verran krimiksiltä, etteivät he rauhanomaisin aikein olleet liikkeellä.

16.10.03

Ohhoh! BirdLife Finlandin mukaan kotkia on liikkeellä ennätysmäärä. Ehkä olen todellakin nähnyt kotkan! Saakohan kotkasta tapporahaa?
Näin taas sen kotkan Turunväylän varrella. Nyt se lensi tien yli metsikköön. Se on melko suuri, ruskea lintu, joko haukka tai kotka. Haukalta sen siluetti ei kuitenkaan vaikuta, veikkaan että se on kotka. Pitäisiköhän vihjaista jollekin lintuyhdistykselle asiasta.

14.10.03

Lapsuusmuisto liittyy äkisti aikuisen elämänkokemukseen

Hampaita harjatessa mieleeni muistui 80-luvulta, että Jedin Paluu -sarjakuva-albumin piirrosjälki huonontui tasaisesti loppua kohti. Lapsena sitä oudoksui, mutta ei miettinyt syytä. Nyt on tietenkin selvää, että piirtäjälle tuli kiire. Kukahan nimetön senttaaja hän on, ehkä valvonut öitä ja piirtänyt sivun toisensa jälkeen jotta deadline ei ylittyisi? Oliko urakkapalkka? Mitä piirtäjä teki urakan päätyttyä? Oliko tyytyväinen?

Niin, ja Aku Ankan taskukirjoissa oli outoja sanoja, kuten "kurho". Mitähän murretta se on?
Kas vain, Panu, yksi suosikkibloggaajistani, on tehnyt Oikein ja kieltäytynyt olemasta itkuolkapää. Hyvä Panu!

Mikähän siinä on että Panun luo hakeutuu kaikenlaisia kummakkeita? Minulla on tietysti vain Panun blogissaan kertoma näkökulma asioihin, mutta silti tuntuu että hänen seuraansa ehdoin tahdoin hakeutuu naisia, jotka tahtovat leikkiä jonkinlaisella jännä-miehellä, mutta jotka sitten pelästyvät jossakin vaiheessa. Ehkä mekanismi on sama joka saa kitsomuikkelit hakeutumaan vankilakundien luokse, sillä erotuksella että vankilakundeille ei sanota ei tai tulee turpaan. Sivistyneelle akateemikolle voi sanoa ei pelkäämättä ruhjevammoja, ja Panu ilmeisesti vetää turpaan vain verbaalisesti.
Ehkä elämä todellakin tuli maapallolle avaruudesta mikrobien muodossa. Mitä jos mikrobit ovat alun alkaen olleet jonkun kehittyneen älyn muinoin luomia nanokoneita? Ihan hyvin voisivat olla.

Olen pohdiskellut scifikirjaa, jossa ihmiskunnalle selviäisi että mikrobit ovat todellakin nanokoneita, jotka ovat osa jonkin galaktisen nanotaiteilijan käsitteellistä ympäristötaideteosta. Jotakin on kuitenkin mennyt vikaan (koska taiteilijat ja huipputekniikka on usemmiten toimimaton yhdistelmä) ja teos on vuosimiljoonien kuluessa levinnyt hillittömästi koko Linnunrataan, ja sotkusta on sitten siinnyt ihmiskunta.

Itse asiassa käsitetaide voi olla ihan hauskaa.
Muutama vuosi sitten Niken mainoksessa oli kameraa suurin silmin tuijottava punnertava mies edestäpäin kuvattuna, ja teksti Entä jos sinulla ei olisi rajoja. Ensinäkemältä luin tekstin muodossa Entä jos sinulla ei olisi raajoja.

Luin juuri Mikko Rimmisen runoteoksen Sumusta pulppuavat mustat autot. Mainio teos, mutta runojen nimet tuntuvat olevan yhden pykälän verran vinossa. Linkittämäni esittelyn perusteella se onkin tarkoituksellinen tehokeino eikä bugi. Itse olin valmis vierittämään syyn huolimattoman taitto-ohjelman käytön niskoille. Tuo on juuri sen tyylinen virhe, jota taitto-ohjelmilla on helppo tehdä silmänräpäyksessä ja sitten niille on sokea kunnes näkee julkaisun painettuna, minkä takia taittamaansa painettua julkaisua ei kannata koskaan vilkaistakaan.

Suomen puhekieleen on syntymässä määräinen artikkeli, vilkaiskaapa aiheesta tehtyä väitöskirjaa (PDF-muotoisena tästä). Vau, tämähän on ihan paradigman muutos -matskua, en tosin jaksa koko väikkäriä lukea. Puhummeko vuonna 2030 tyyliin: Hei, mä meen The Nukkumaan? En tiä, mutta kuulin bussissa lauseen Titta på den där kaivinkone som kaivaa, mikä on kyllä klassikkoainesta.

Itse olen tuumaillut täytesanojen pituuksia. Seuraavassa havaintojani

tota - Suur-Helsinki, urbaani syke ja urbaanikkojen lyhyt keskittymiskyky vaatii lyhyttä ilmaisua ettei ajatus unohdu

totnoin - Helsingin ympäryskunnat, niissä elämäntahti on rauhallisempi

totanoinaa - Porvoo, pulssi hidastuu edelleen

ja kaikkien täytesanojen kuningas

totanoinaaniinköö - Kymi, jossa asiat aprikoidaan huolella ja perusteellisesti.

13.10.03

Oliver Sacks on neurologi. Minä olen ollut neurologin vastaanotolla kerran, kun päästäni etsittiin vikaa, jota ei sitten löytynytkään. Neurologin olemuksessa hämmästytti se, ettei hän tuntunut hätkähtävän mistään. Hän teetätti minulla normaaleja kokeita, joissa piti haistella tervaa (joo-o!), koskettaa nenää ja tehdä erilaisia ilmeitä pyydettäessä. Hän sanoi "hymyile", ja minä väänsi naamalle hymyn. Hän sanoi "Ole surullinen" ja minä murjotin. Hän sanoin "vihaa", ja minä väänsin naaman irveeseen. "Kokeile vielä", hän sanoi ja minä irvistin naaman yhä enemmän rypyille. "Eikun osaatko vislata", neurologi täsmensi, ja silloin tajusin kuulleeni väärin. "Vihaa" olikin olikin ollut "vihellä". Sitten vihelsin. Kun irvistelin siinä naamaani, ei neurologin ilme värähtänytkään, hän vain tarkkaili intensiivisesti ja tyynesti. Oli varmaan nähnyt paljon kummallisempia häiriöitä uransa aikana.

Tutkimuksiin kuului myös 24 tunnin valvominen ja sitä seurannut strobon tuijottelu ja hyperventilointi samaan aikaan kun EEG:tä mitattiin. Tutkimuspöydällä maatessa, ennen kuin stroboa välkyteltiin minua alkoi nukuttaa, mutta hoitsut kielsivät nukahtamasta ennen kuin kokeen jälkeen. Sinnittelin valveilla, ja yhtäkkiä näin katossa hienon hallusinaation - sabluunamainen, hennosti hehkuvalla vaaleansinisellä liukuvärillä sävytetty tulppaanipelto levisi katossa yläpuolellani. Se oli todella hieno näky. Halluihin ei tarvitse huumeita, valvominen riittää.

12.10.03

Haircut entry

Oletko koskaan huomannut, että jos päässäsi soi jokin biisi, sen sanat kertovat siitä mitä kulloinkin ajattelet. Minun päässäni soi Ahkerien Simpanssien kappale Hiukset osa yksi:

Tahdon kirjallisuusmatineahiukset
tai lasten nukkekotihiukset
tartu siis saksiin kultu ja napsaise letti hittoon!


Vissii tarttis käyä parturis.
Tytöt valtaavat Helsingin suosikkilukiot kertoo Hesbe. Mitä tästä voi päätellä? Ovatko tytöt älykkäämpiä kuin pojat, vai suosivatko koulun opetusmenetelmät tyttöjä? Apua! Nyt jää paljon poikaenergiaa käyttämättä! Tasa-arvovaltuutettu apuun!

(Tai ehkä poikien älyn kehitystä häiritsee jokin hormonihäiritsijä.)

Sama se, Sacksin kouluvuosista lukiessa vahvistui käsitykseni siitä, että todella merkittävien uusien asioiden haltuunotto tapahtuu usein koulun ulkopuolella, koska koulu ei yhteiskunnallisen inertiansa vuoksi ehdi sisällyttä niitä riittävän nopeasti osaksi opetussuunnitelmaa (eikä tarvitsekaan). Esimerkkinä vaikka 80-luvun lopun kotitietokonemania; moni nykyohjelmoija, useimmiten poika, on oppinut ohjelmointitaitonsa peruskoulun ulkopuolella vapaa-aikanaan. Oliver Sacksin koulussa taas opiskeltiin klassisia kieliä, samaan aikaan kun fysiikka ja kemia edistyivät ripeästi, ja niinpä Sacks teki kokeita omassa kotilaboratoriossaan. En ole kovinkaan huolissani siitä, etteivät pojat pääse Helsingin huippulukioihin. Kuten aikaisemmin olen kirjoittanut omiin kokemuksiini perustuen, huippuhyviä kouluja voivat olla nekin, joita ei helposti hyviksi tunnisteta. Toiseksi olen varma siitä, että tälläkin hetkellä monet lukioikäiset pojat tekevät jotakin intohimoisen älyllistä, joka ei kuulu koulun opetussuunnitelmaan, mutta generoi aikanaan koko yhteiskunnalle vaurautta ja hyvinvointia.
Sacksia lukiessa tuli mieleen, miten monia uusia teknologioita ja keksintöjä hyödynnetään sumeilematta mitä moninaisimmissa paikoissa kunnes niiden vaarat huomataan. Kun radium löydettiin, sitä sekoitettiin mm. kivennäisvesiin joita sitten juotiin radiumin "terveyttä edistävien vaikutuksien" vuoksi. Suomessakin on valmistettu radium-vettä, olen nähnyt sellaisen etiketinkin, mutta harmikseni en ottanut sitä talteen. Radiumin vaarat huomattiin sitten aikanaan.

Röntgensäteilyn haittojen toteamiseen meni myös jonkin verran aikaa. Sacksin kertoman mukaan vielä 50-luvulla oli kenkäkaupoissa röntgenlaitteita kenkien sopivuuden tarkistamiseksi. Olihan se varmaan hyödyllistä nähdä missä asennossa varpaiden luut kengässä olivat, mutta nykypäivänä moinen ei kävisi ollenkaan päinsä.

En malta olla näkemättä tätä samaa huolettomuutta matkapuhelinten käytössä nykypäivänä. Jokainen tietää että korvaa kuumottaa kun puhuu kännykkään pitkään, ja ehkäpä parinkymmenen vuoden päästä nykymeininkiä kauhistellaan. Ihan epätieteellisenä spekulointina heitän, että jos oppimisvaikeudet ovat todellakin lisääntyneet viime vuosikymmenen aikana, eikä kyse ole vain parantuneesta diagnostiikasta, niin selitys saattaa löytyä jostakin aivojen kehitystä häiritsevästä seikasta joko sikiökaudella tai syntymän jälkeen. Tällainen seikka voisi olla matkapuhelinten ja tukiasemien radiosäteilyn taajuus tai vaikkapa lyijyttömän bensiinin lisäaineet. Kännyköiden käyttö on lisääntynyt vuosikymmenessä hurjasti, ja lyijyttömään bensiiniin siirryttiin Suomessa vuonna 1995. Olisi mielenkiintoista tutkia eri maita ja sitä, korreloiko jompi kumpi näistä asioista oppimisvaikeuksien lisääntymisen kanssa.

Joka tapauksessa asia kiinnostaa minua suunnattomasti. Esimerkiksi rotta on niin älykäs koe-eläin, että sen jälkeläisissä tapahtuvat kognitiiviset muutokset saattaisivat olla havaitattavissa esimerkiksi ongelmanratkaisun vaikeutumisena.

11.10.03

No niin, yksi oikein, mutta ei panoskaan ollut suuri. Kioskilla oli känninen mies joka jakeli ravivinkkejä, ilmeisesti raveissa on oma slanginsa: "kärkeen ja karkuun", ja mitä ikinä äijä horisikaan.

Vee viis

Hesben raviveikkausvihjeet ovat yhtä tyhjän kanssa. Sen näkee veikkausvihjeiden jäljessä olevista tilastoista: pelattu 3 807,90 €, osumat 1 638 €. Ei taida raviveikkaus kannattaa, hähää. Vedonlyönnistä on ollut puhetta eri blogeissa, ja se toden totta vaatii haadkore-luokan tietoja. Koska urheilu ei minua juuri kiinnosta, en veikkaa tai lyö vetoa, mutta tänään teen poikkeuksen ja heitän menemään yhden raviveikkauskupongin minimipanoksella. Rivi on kuulemma vaikea, mutta sehän tietää sitä että 7 oikein veikanneelle saattaa rapsahtaa suuri summa rahaa, koska vaikeat rivit eivät ole koskaan suosittuja. Toisaalta taas todennäköisuus arvata rivi tuurilla oikein, tietämättä raveista tai hevosista yhtään mitään on varsin pieni.

Tässä rivi:

Lähtö 1: 5
Lähtö 2: 3
Lähtö 3: 3
Lähtö 4: 5
Lähtö 5: 10
Lähtö 6: 5
Lähtö 7: 1

Hinta: 7 x 1 x 0,05 = 0,35 €. Tuon verran minulla on kyllä varaa hävitä.
Kasa kertoo yhden kirjaimen noloista lipsahduksista. Minulle kävi jokin aika niin, että olin töissä kirjoittanut englanniksi hillityn tuohtuneen, mutta silti selkeästi kiukkuisen sähköpostin yhdelle ansiokkaasti sählänneelle organisaatiolle. Yleensä lopetan postit sanoilla "Best Regards", tai vähän viileämmin "Regards". Nyt käytin tuota viileämpää muotoa, mutta kiivas näpyttely sai sen muuttumaan muotoon "Retards", tee kun on näppiksellä niin lähellä geetä. Sinkautin postin matkaan, ja siitähän nousi sitten aikamoinen äläkkä, enkä voinut edes hillitä nauruani kun tajusin mistä on kysymys.

10.10.03

Ooh, Soneralla on onkkuja Swenin kanssa. Jonkun Soneran päällikön nimi on Risto Pätsi. Pankaas pojat patchit paikalleen serveriin ettei madot mellasta. Hhhohoooo. Röh.

Russian Roulette - Make things click.
Tässä valikoima käteviä lausahduksia tuohtuneille yleisönosastokirjoittajille

"Tasapäistävä peruskoulu" - ai miten niin? Minä en muista yhtään tasapäistävää asiaa kouluajoiltani, päinvastoin.

"Sivistysmaissa ei , toisin kuin Suomessa."

"Tämä on niin suomalaista."

"Me olemme metsäläisiä" - ainakin tuollaisen lauseen kirjoittaja on.

"Yhteiskunnan pelisäännöt" - tätä lausetta on aina käytettävä ilman tarkentavaa viittausta siihen, mitä tarkkaan ottaen noilla "pelisäännöillä" tarkoitetaan. Lakeja? Sosiaalisia normeja? Sama se, "pelisäännöt" ovat kätevä tapa vedota johonkin epämääräiseen auktoriteettiin.

"Perusarvot" - kenen? Miten jotkut arvot voivat olla perus-? Mitäs ne muut arvot sitten ovat? Lisäarvoja? Ai, mutta lisäarvoahan on oikeasti olemassa.

Noita sopivasti yhdistelemällä saa jo tehokkaan kirjoituksen aikaiseksi.
Luontoa valaisintolpassa

Tänään Turunväylää ajaessani näin kotkan valopylvään päässä istumassa. Ihan saman näköinen kuin valokuvissa, ruskea iso lintu ja keltainen käyrä nokka. Ehkä se sittenkin oli haukka, en tiedä, mutta millä haukalla on muka niin selvästi keltainen nokka? Haukat ovat kyllä yleisempiä, Helsingissä näkee haukkoja muutaman kerran viikossa ihan keskustassakin, kun osaa katsoa.

Mitä kotka tekee katuvalaisimen päällä? Antaa varmaan autojen tehdä tappotyön ja hyödyntää sitten raadot. Joka päivä näen ainakin kaksi tai kolme eläimen raatoa tienpenkalla, ne ovat kai rusakoita tai supikoiria. Riittävän älykäs petolintu ei jaksa nähdä vaivaa eläinten jahtaamiseen ja lahtaamiseen, kun ne saa valmiiksi tapettuna tienpenkalta. Turunväylä, tuo lihatiski kotkien supermarketissa.

Millaisenkohan valintapaineen autot aiheuttavat rusakko- ja supikoirapopulaatiossa? Karsiutuvatkohan liian rohkeat yksilöt, jolloin jäljelle jää arempia?

Kerran Katajanokalla kerrostalon seinään törmäsi pöllö keskellä päivää ja taittoi niskansa. Ehkä pöllöt eivät todellakaan näe valoisassa hyvin. Vein sen huvikseni eläinmuseoon, jossa biologi tunnisti otuksen sarvipöllöksi ja kertoi pöllöistä varsin pitkään. Oli mukavaa tavata joku työstään innostunut.

---

Kissa on eläin joka osaa istua paikoillaan levollisen tarkkaavaisena toisella tavalla kuin yksikään toinen eläin. Minusta tätä nimenomaista kissan olemisen tapaa kuvaa hyvin lause "ilmentää Buddha-luontoaan". Pöydällä liikkumatta istuva, rauhallisesti maailmaa tarkkaileva ja sen kanssa sopusoinnussa oleva kissa ilmentää Buddha-luontoaan, ei sitä toisin voi sanoa.
Yhteensattumat jatkuvat, nyt Kokkarinekin mainitsee Connectionsin blogissaan.

9.10.03

Yhteyksiä

Luen Oliver Sacksin Uncle Tungstenia, ja siinä on lainaus äskettäin lukemastani John Hersheyn Hiroshimasta (linkki vie tämän blogin arkistoon). Tietyt asiat liittyvät oudosti yhteen.

Joskusmuinoin tuli telkkarista - siis telseestä - hyvä sarja nimeltään "Connections", suomeksi sen nimi taisi olla "Kytkentöjä". Siinä kartoitettiin näennäisesti toisistaan etäällä olevien asioiden tai keksintöjen välisiä yllättäviä yhteyksiä. Sacksin kirjassa on aika tavalla samankaltainen ote.

7.10.03

On maanpuolustuskerhoja, miksei ole kuunpuolustuskerhoja?

En sitten lähtenyt kahville eteläiselle pallonpuoliskolle, vaan kuuntelin töissä kahvinheittimen löprötystä ja tyhjensin sen saantolieriöstä (se kannu) osan itselleni. Pari päivää sitten löysin mainion sivuston alkuaineiden jaksollisesta järjestelmästä, ja vietin sen kanssa yhden kokonaisen illan. Theodore Gray - niminen softahemmo on tehnyt puusta alkuaineiden jaksollisen järjestelmä -pöydän, joka sanaleikkinä toimii englanniksi paremmin: Periodic table of elements table. Sai siitä vielä Ig Nobelinkin.

Supermielenkiintoista klikkailla tietoja eri alkuaineista! Sivuilla myös natriumia veteen -videoita, siis juuri tuo koe joka yläasteellakin tehdään nysväisin pienin määrin. Noissa videoissa natriumia on vähän enemmän. Tällä sivulla taas on linkki aivan hulvattomaan Revigator-nimisen laitteen käyttöoppaaseen. Revigaattori on radioaktiivisella mineraalilla vuorattu vesisäiliö, joka tekee vedestä radioaktiivista. Laitteen opaskirjanen hehkuttaa radioaktiivisuuden olevan terveellistä, onhan se luonnontuote.

Sivua lukiessani tunsin itseni nörtiksi jälleen. Minulla oli onni olla yläasteella ja lukiossa koulussa, jossa sai olla juuri niin kummallinen kuin halusi, toisin sanoen ei tarvinnut pelätä joutuvansa epäsuosioon jos tykkäsi viritellä fysiikan labrassa korkeajännitekeloja tai äikäntunnilla analysoida runoja. Tämä johtui nähdäkseni siitä, että kouluun oli päätynyt harvinainen määrä populaarikulttuurista piittaamatonta väkeä, niin pojissa kuin tytöissäkin. Kun populaarikulttuurin vaikutus ei ole vahva, koulussa ei tarvitse pelata sosiaalisia pelejä vaan voi keskittyä siihen mikä kiinnostaa. Suurin osa nykyisestä populaarikulttuurista tuntuu suhtautuvan vihamielisesti älyn käyttöön, tai pikemminkin intohimoiselle omistautumiselle jollekin sellaiselle asialle, joka ei ole populaarikulttuurin piirissä coolia. Ei ole sattumaa, että lainasana "nörtti" on peräisin anglosaksisesta maailmasta - se heijastelee juuri tätä kehitystä. Siinä missä suomen vastine "hikipinko" viittaa lähinnä koulussa esiintyvään koenumeropyrkyryyteen, "nörtti" määrittelee koko ihmisen sosiaalisen aseman.

Mielenkiintoista tässä asiassa on se, että kyseinen yläaste ja lukio ovat nykyään ämteeveen lukiovertailun alimmassa kolmanneksessa, ja ovat varmaan aina olleetkin. Mikään eliittikoulu se ei siis ollut.

Voisi ajatella, että jos poikaoppilas saa olla vapaasti nörde, hänestä tulee outo ja friikki otus joka ei koskaan saa naisia ja jolle kaikki nauravat. Tämä ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Jos koulussa saa olla sellainen kuin on, siis niin ettei koskaan tajuakaan olevansa outo johonkin perusnuoreen verrattuna, kehittyy sen verran tasapainoiseksi, ettei sosiaalinen elämä tulevaisuudessakaan kärsi. (Koko "sosiaalinen elämä" -käsite muuten on toivottoman anglosaksisesti värittynyt sekin.)

6.10.03

Suomessa on sanamuunnosslanginsa tyyliin kepupullo -> pupukello ja niin edelleen. Ranskassakin on Verlan-slangi, joka sekin perustuu tavujen paikan vaihtumiseen. Minä olen viime aikoina kehitellyt sanamuunnosslangista syvemmälle menevän version, joka sekoittaa tavut ja äänteet tehokkaammin, näin:

lentokone -> tenloknoe
helikopteri->hekilpoteri
metroasema->termosamea

ja niin edelleen. Sitten on vielä raaputusmuunnokset, tyyliin "Käymälää saa käyttää vain junan kulkiessa" -> "Käymälää ___ k_yttää ____ junan k___i_ssa." Paras koskaan näkemäni on

Pankkiautomaatti -> _ankk_a_tomaatti

Sen nähtyäni olen aina sanonut pankkiautomaattia ankkatomaatiksi.

5.10.03

Sain kutsun kahville, mutta kahvila sijaitsee maapallon toisella puolella. Olisi voinut olla jännittävääkin yrittää ehtiä perille ennen sulkemisaikaa; 20-tuntisen lennon ja taksimatkan jälkeen olisi kupillinen kahvia varmasti maistunut.

Näin tänään kurkiauran joka aurasi tietään etelään. Olen kerran nähnyt kurkiauran kuumailmapallosta, ja se oli kolmiulotteisuudessaan viehättävä näky. Aura oli hieman alempana kuin pallo, ja näin kurjet siis yläviistosta, kun ne lensivät äänettömästi ilmameressä minne ikinä olivatkaan matkalla. Kuumailmapalloilu on mukava kokemus, on hiljaista, pallossa ei tuule koska se liikkuu samaa nopeutta tuulen kanssa, eikä kylmäkään tule kun pään yläpuolella on satoja kuutiometrejä kuumaa ilmaa pussiin vangittuna. Itse asiassa hiki siinä tulee. Näkymät ovat loistavia, ja kun jaksaa huolellisesti tarkkailla vaikkapa ensi vilkaisulta tasaisen tylsältä näyttävää metsää, siellä alkaa huomata yllättävän paljon yksityiskohtia.

Luonto sinänsä ei itse asiassa minua paljonkaan enää viehätä, outoa kyllä. Ajoin tänään Bodominjärven ympäri, poikkesin metsää haistelemassa ja tulin taas samaan lopputulokseen kuin aina ennenkin. Villissä luonnossa on jotakin ärsyttävää, kulttuurimaisema on se josta pidän. Suomenlinna, vuosisatoja viljelty maalaismaisema, Kaivopuisto, saaristolaiskylät ja niin edelleen ovat luontoa minun mieleeni. En siis ole pesunkestävä urbaanikko. Sitäpaitsi Suomen luonto ainakin teiden varsilla on rasittavaa pöheikköä, kesäisin kiukkuisen vihreää vihermassaa ja talvisin pajunoksien sekamelskaa. Olen joskus suunnitellut valokuvausprojektia, jossa kuvaisin moisia epäpaikkoja - teiden, alikulkutunneleiden ja pyöräteiden viereisiä tiheitä pöheikköjä, joihin silmä on niin tottunut ettei enää niitä huomaakaan.

Joskus suunnistusta harrastaessani opin inhoamaan Suomen metsien ryteikköjä, soita ja louhikkoja, sillä Akseli Gallen-Kallelamaista jylhää ja kaunista erämaata on Suomessa kovin vähän.

--

Luki- ja kirjoitushäiriöt ovat lisääntyneet. Mitä jos syynä onkin jokin sikiönkehitykseen vaikuttava toistaiseksi tuntematon tekijä. Kännyköiden mikroaaltosäteily tai jokin kemikaali, esimerkiksi jokin tietystä uudesta muovilaadusta haihtuva aine, joka häiritsee aivojen kehitystä? Korreloiko lukihäiriöiden lisääntyminen matkapuhelinten tiheyden lisääntymisen kanssa, ja jos, niin onko syy-yhteyttä olemassa?

3.10.03

Oudon moni blogi sisältää viittauksia Absoluuttiseen Nollapisteeseen. Minäkin tykkään, mutta vain Muovi antaa periksi -levystä, kaikki muu yhtyeen tuotanto on huonoa.


-se-päätteinen slangi

Olen päättänyt luoda uuden puhekielen, jonka pääosassa ovat -se päätteiset sanat:

televisio -> telse
karkki -> karse
jalkapallo -> jalse

Siis näin:

"Kattelin telseestä jalsetta ja mussutin karsetta."

tai

"Anna karsetta!"

Pikanttina lisänä toimii -le-päätteinen puhunta

Tietokone -> tietle

"Pelasin tietleellä jalsetta, parempaa kuin telseen kattelu."



2.10.03


Olkoon nyt sitten tämän kerran

My inner child is ten years old today

My inner child is ten years old!


The adult world is pretty irrelevant to me. Whether
I'm off on my bicycle (or pony) exploring, lost
in a good book, or giggling with my best
friend, I live in a world apart, one full of
adventure and wonder and other stuff adults
don't understand.


How Old is Your Inner Child?
brought to you by Quizilla


Aalloilla

Moni kuuntelee tavallisia radioasemia, kuten Radio Helsinkiä, joka on minunkin suosikkini. Tosin oma radionkuunteluni on kokenut kolauksen nyt kun mobiilwagenistani hajosi radio, ja työpaikalla radion kuuntelu häiritsee.

On toisenlaistekin radionkuuntelua, nimittäin radiomajakoiden metsästystä. Äkkiseltään ajatus kuulostaa kummalliselta: mitä kumman iloa on kuunnella hidasta morsetusta joka toistuu samanlaisena kerta toisensa jälkeen. Mutta jotain lumoavaa siinä on. Löysin kirpparilta vanhan putkiradion, josta saa joitakin majakoita kuuluviin, ja onkin niin että hitaasti kohinan seassa toistuva morsetuksen rytmi on jokseenkin rauhoittava. Majakat lähettävät lyhyttä kirjainkoodia itsepintaisesti kerta toisensa jälkeen, säässä kuin säässä. Koskaan väsymättä ne tuuttaavat omaa olemassaoloaan eetteriin odottamatta vastausta. Miten miellyttävää onkaan pimeänä räntivänä talvi-iltana kuunnella jossakin mantereen reunalla piipittävää radiomajakkaa ja sen metallinsointuista sähkötyksen ääntä. On eriskummallinen kokemus selata asteikkoa, kahlata läpi kohinan ja erottaa yhtäkkiä ionosfäärin ja aurinkotuulen satunnaismetelin seasta jokin merkitystä kantava signaali; ihmisen valmistama laite joka kärsivällisesti ja verkkaisesti ilmoittaa olevansa täällä, ikuisesti laajenevien radioaaltorintamien sarjana.

1.10.03

En ole ostanut CD-levyjä muutamaan vuoteen, mitä nyt Radioheadin uusimman tuossa kesällä. Se jaksoi innostaa muutaman viikon, mikä on jo aika paljon. Suurimman osan kiinnostavasta musiikista olen löytänyt kirjastosta ja netistä, enkä tunne jälkimmäisestä edes huonoa omaatuntoa, sillä ei niitä kappaleita olisi mistään levykaupasta löytänytkään. Ainakaan helposti.

Maailmassa tehdään onneksi hyvää musiikkia jota saa ilmaiseksi, kuten Diu Dau Tapes. Suurin osa Kuuntele-osion mp3:sista on ihan huttua ja syvältä, mutta joukossa on kaksi helmeä (mieleni tekisi sanoa helmtä): Ahkerien Simpanssien "Kyse on viestistä" ja "Hiukset osa kaksi". Ne voi ladata turmiollisessa ämpärimuodossa Kuuntele-sivulta.

30.9.03


Oodi plutoniumille

Oi synkeä metalli!
Sinä jonka ydinten tiheydessä
salaisesti tapahtuu:
nakerrat vuosituhansia itseäsi olemattomiin
tai sirpaloidut mikrosekunnissa maailman tuuliin

Oi kansakuntien himoitsema!
Sinä joka sisällät oman pirstoutumisesi siemenet
Joka vapautat järkkyneen materian vihan
pysy aloillasi,
emme oikein pidä röyhkeästä luonteestasi

Älkää naurako, on sitä kummallisemmistakin aiheista oodeja kirjoitettu. Pablo Neruda kirjoitti muun muassa oodin sipulille ja omille jaloilleen. Plutoniumoodini loppu lässähtää, mutta olkoon, ei se nyt niin vakavaa ole.

Kehittelin tässä syyspimeyden hiipiessä termin "fotosyntaktinen huudahdus", joka on nimitys sille "ooh"-äännähdykselle, jonka auringonvalo houkuttelee ihmisistä esiin keväällä. Englanniksi sen voisi kääntää vaikkapa muotoon "photosyntactic exclamation". Mullasta puskevat krookukset ovat muuten esiin tullessaan vähän huutomerkin näköisiä, joten nekin voisivat olla fotosyntaktisia huudahduksia tai huutomerkkejä siinä raivoisasti kevään kynnyksellä yhteyttäessään.

---

Olen ollut työelämässä nyt muutaman vuoden, ja nyt alan ymmärtää miksi opiskelijoita simputetaan koko ajan. Valmistu yliopistosta kolmessa vuodessa, verkoistoidu, älä valita vaikka inflaatio syöopintotuen arvon, opiskeluoninvestointiotasiislainaamietimitätyönantajaajatteleejaniinedelleen. Syynä ei suinkaan ole mikään taloudellinen rationalismi, vaan silkka rationaalisuuteen naamioitunut ilkeys. Työelämässä olevan asema on tylsä, vaikka työ itse ei tylsää olisikaan. Suomessa on pienet palkat, korkeat verot, korkeat elinkustannukset ja jatkuvasti huonontuvat julkiset palvelut. No, opiskelija ehkä syö tonnikalaa (delfiiniystävällistä tottakai), ja kenties potee kauhiaa parikymppisyysangstia, mutta samaan aikaan hänellä on vapaus jota muilla kansalaisryhmillä ei ole. Jokainen asioista päättävä ministeri tietenkin muistaa tämän omilta opiskeluajoiltaan, ja päättää siksi hankaloittaa opiskelijoiden elämää. Ministerillä on omakohtaista kokemusta sekä opiskelijuudesta että veronmaksajuudesta, ja on aivan selvää, että opiskelijoilla on liian hauskaa verrattona "veronmaksajiin". Termi "veronmaksaja" on muuten mielenkiintoinen, mutta siihen palaan blogissani joskus toiste. EU:n tasolla alhaisen palkan ja korkean veroasteen vittuunnuttamat kansalaiset tottakai tukevat mitä tahansa toimenpidettä, joilla opiskelijoiden elämän mukavuutta pienennetään. Suurin osa heistäkin nimittäin muistaa, miten mukavaa opiskelijaelämä oli.

Ja ei, minulla ei ole tylsä työ. Työssäkäyvän asema Suomessa on vain aika raivostuttava.

28.9.03

Tenniszpalatsissa on Game On -näyttely, johon sisältyy taideteos nimeltä "Flu_IDs". Jestas että on teoksella typerä nimi. Teoshan saattaa tietysti olla vaikka kuinka hyvä, mutta nimi on roskaa. Minua ärsyttää kaikenlainen kikkaenglanti taideteosten nimissä, olkoonkin että tässä tapauksessa teoksen toinen tekijä on englantilainen. Sanaleikin sisältävä kikkaenglanti on erittäin halvan oloinen tapa saada taideteos vaikuttamaan älykkäältä, ja ennen kaikkea sanaleikillä voidaan mukamas osoittaa, että teos on vaikkapa "monitahoinen, todellisuuden eri puolien kohtaamisten välisiä rajapintoja luotaava elämysympäristö". Kyseessä on kuitenkin pelkkä sanasumu, joka niin usein tulee taidemaailmassa vastaan.

Joka tapauksessa otaksun pelkän pöljän nimen perusteella, että teos on idealtaan huono ja teknisesti kökkö, kuten suuri osa multimediataiteesta muutenkin. Edes tekijöiden puljun Meetfactoryn (taas kirottu sanaleikki!) sivut eivät vakuuta teknisellä toteutuksellaan saati sisällöllään.

Minulla, ahkeralla Kiasman kävijällä, on jo pitkään ollut tunne, että multimediataiteilijat tekevät multimediataidetta lähinnä toisilleen. Teokset ovat sisällöltään keskinkertaista huttua, useimmiten niiden kompastuskivenä on nimenomaan teknisen osaamisen puute ja siitä(kin) kumpuava ideoiden rajoittuneisuus. Multimediataide taitaa olla ainoa taiteenlaji, jossa taiteilijoilla on hallussaan vähemmän teknistä osaamista, ideoista nyt puhumattakaan, kuin monilla muilla multimedia-alan ihmisillä. Tämä ilmenee upeasti siinä, että tietokonepelit tai demot sekä pesevät että rumpukuivaavat multimediataiteen mennen tullen ja noin niinkö ohimennen. Mutta multimediataidetta varten saa todennäköisesti apurahaa varsin helposti, ja pääseehän sitä olemaan sitten ajan hermolla oleva taidehemmo tai -hemmotar.

No, yhden hyvän multimediateoksen olen nähnyt. Googlella en löydä siitä tietoja, mutta se oli rakennettu eri kaupunkien jalkakäytäviltä löytyneiden solmujen ympärille. Maastahan löytää aika helposti kaikenlaisia solmittuja narunpätkiä, jos katsoo tarkasti. Idea oli hyvä, toteutus viimeistelty ja teos kaiken kaikkiaan mainio.


Hehe, olisipa keittokirja, jonka kirjoittajat olisivat Mysli Lahtinen ja Merete Mozzarella.

Tuo oli taatusti vanha, paitsi minulle, koska keksin sen ihan itse. Öhhöö, onpa kekseliäs olo.

Suomen kielen kirjoitusasusta voisi poistaa kaksoisvokaalit ja korjata ne unkarin tyyppisillä aksenttimerkeillä. Tähän tapán. Tosin kaksois-äiden ja öiden kanssa tulisi ongelmia, koska nítä ei tátusti löydy kaikista fonteista. Ja joka tapauksessa kaksoisvokálien kanssa tulisi ongelmia vímeistään urheilijoiden nimissä, jolloin ne näkyisivät taas muodossa aa, ee, oo ja niin edelleen, samaan tapaan kuin ä ja ö runnotaan muotoon ae ja oe. On se nyt perkelettä että yli kolmekymmentä vuotta sitten - siis 60-luvun tekniikalla - saatiin kaksi ihmistä kuuhun ja takaisin monta kertaa, mutta nykytekniikalla ei saada kahta pistettä luotettavasti pysymään kirjaimen päällä.

---

En ole kuullut hänestä viikkoon. Täydellinen hiljaisuus on rauhoittavaa.
On jokseenkin käsittämätöntä, että autoilusta tuntuu väkisin tulevan tärkeä osa tätä blogia. Merkit tietysti olivat näkyvissä jo blogin ensimmäisestä sanasta lähtien. Olen ollut autotta koko ikäni, eikä Helsingissä asuessa autoa tarvitsekaan, ellei kodin ja työ- tai opiskelupaikan välinen matka satu putoamaan joukkoliikenteen reittitarjonnan väliin. Sellaistakin tapahtuu.

No, toisaalla Helsingissä asuessani taitoin työ- ja opiskelumatkat mennen tullen julkisilla. Se oli kätevää ja nopeaa ja ennen kaikkea edullista. Tai ei se edulliselta tuntunut, kunnes muutin ja jouduin hankkimaan auton. Se vasta kalliiksi tuleekin, eikä ainoastaan kalliiksi, vaan myös hyvin epämiellyttäväksi. Ajaminen ruuhkassa on raivostuttavaa, eikä autoillessa voi juurikaan katsella maisemia. Sitä lipuu peltikotelossa pitkin tietä vailla kontaktia muihin ihmisiin, ja se näivettää sielun.

En ymmärrä miksi joukkoliikenteen lippujen hintojen noususta valitetaan. Vaihtoehtona on on vielä kalliimpi ja epämukavampi yksityisautoilu. Sitäpaitsi minun viereeni ei näinä kymmenenä vuotena ole istunut outo horisija kuin kerran bussissa, vaikka nämä avohoitopotilaat ja horisijat ovatkin joukkoliikennekritiikin peruskuvastoa. Tyyppi puhui jääkiekosta (josta en ole koskaan osannut kiinnostua), oli kai HIFK-fani, nyökyttelin ja annoin tyypin puhua.

Ajatus: aggressiivisuutta liikenteessä vähentäisi ehkä se, jos autoissa olisi kolme etulyhtyä kahden asemesta. Nyt näyttää siltä, että taustapeilistä tuijottaa kaksi kiiluvaa vihamielistä silmää.

24.9.03

Hugh Gustersonin Nuclear Rites ei oikein jaksanut kiinnostaa vuosi sitten, niinpä jätin sen kesken. Pitäisi varmaan palata siihen taas, vaikka kirja onkin toisinaan varsin junnaava.



23.9.03

Lukaisin John Hersheyn Hiroshiman. Kirja on oikeastaan painos lehtiartikkelista, joka julkaistiin The New Yorkerissa elokuussa 1946 ja joka sai aikaan suuren kohun. Aikaisemmin Hiroshiman tuhoa oli USA:ssa käsitelty lähinnä lukuina, mutta nyt tuho kerrottiin sen kokeneiden ihmisten kannalta.

Kirja sinänsä ei ole mitenkään kauhistuttava tai ihmeellinen, taitavasti kirjoitettu lehtiartikkelihan se on, mutta ei rankistele visvaisilla ruumiilla läheskään niin paljon kuin myöhemmin julkaistut kertomukset. Ehkä tuona aikana ei ollut niin tarviskaan. Näkökulma on mielenkiintoisen länsimainen: kertojista yksi on saksalainen jesuiittapappi, muutamaa muu taas kristitty japanilainen pappi. Saattaa olla, että 1946 ei muita halukkaita haastateltavia oikein löytynytkään, ainakin jos haastattelijana oli amerikkalainen lehtimies.

Kirja on painos vuodelta 1963, ja sen sivut haisevat vanhalta putkiradiolta. Miltähän vuoden 2003 kirjojen sivut haisevat neljänkymmenen vuoden päästä? Mukana myös Aikakauden Haju? Mikähän se olisi?

Hassua, että kiinnostuin bloggauksesta vasta nyt. Olen ajoittain seurannut yhtä blogia jo vuodesta 1999, mutta olen pitänyt koko bloggausideaa aika epäkiinnostavana. Bloggerin logokin on näyttänyt mielestäni vessanpöntöltä, ja näyttää yhä.

Ostin viime viikolla helvetti sentään Tekniikan Maailman, mitä en ole koskaan aikaisemmin tehnyt. Lehtihän sijoittuu tylsän ja pöljän rajamaille, siinä uutisoidaan Gillette Mach 3:nkin uudet kehityssuunnat ikäänkuin tekniikan riemuvoittona.
Lehdessä oli kuitenkin testi Citroën C3:sta (kumma juttu, helposti linkattavaa sivua ei löydy), joka kiehtoo minua vain ja ainoastaan ulkomuotonsa vuoksi. Autoilu ei noin yleisesti ottaen kiinnosta minua pätkääkään, mutta juuri tuossa nimenomaisessa autossa on jotakin kummallisen vetoavaa. Aikamoinen saavutus sitikan muotoilijoilta, luulin olevani immuuni autoille ja mille tahansa kikoille joilla autonvalmistajat yrittävät kulkupelejään markkinoida. Mitähän minulle on tapahtumassa? Alankohan kohta katsella autoja sillä silmällä, eli muunakin kuin kulkupelinä? Siihen ansaan en kyllä aio astua.

Mutta on se ceekolmonen vain niin nätti. Sinisenä.

21.9.03

Kiinnostukseni ydinaseisiin poiki muutamia kiinnostavia linkkejä, kuten Transhumanismiliiton sivut.

Olen suunnitellut DVD-soittimen ostamista, jotta voisin katsoa viisi ja puoli tuntia ydinräjähdyksiä, viiden DVD:n lahjapaketti on myynnissä VCE:n sivuilla. Trinity and Beyondin olen jo nähnytkin. Ydinräjähdykset ovat suunnattoman kauniita, ollakseen niin tuhoisia, enkä sano tätä hekumoidakseni aseilla. Minusta ydinräjähdykset vain ovat kauniita, "this is great physics", sanoi Enrico Fermi. Räjähteiden kokoon rutistama plutonium, käsittämättömän lyhyessä aikaskaalassa valloilleen pääsevä ketjureaktio, sokaisevan kirkas tulipallo...

Onneksi en ole ydinaseohjelmassa työskentelevä fyysikko, kykenisin lakaisemaan moraaliset ongelmat liian helposti maton alle. Jos taas työskentelisin fyysikkona minkä tahansa muiden aseiden kanssa, moraaliongelmat olisivat heti vastassa.

Radioaktiivinen partiopoika oli sekin mielenkiintoinen artikkeli.

---

Hän kertoi minulle haluavansa äidiksi. Olin aikeissa puoliksi pilailla ja ehdottaa että muuttaisimme maalle, kunnostaisimme puutalon ja perustaisimme perheen. Hän olisi tosin taatusti nähnyt vitsini läpi ja todennut että olisin ollut suurimmaksi osaksi tosissani.

20.9.03

Autot, kännykät ja lenkkarit lähentyvät muodoiltaan toisiaan. Silti liikennemerkeissä ja muissa symboleissa auto on ladamainen laatikko, ja puhelin lankapuhelimen näköinen. Junaa ilmentää höyryveturi, vaikka nykyveturit ovat muotoilultaan samaa kastia kuin autot, kännykät ja lenkkarit.

Ilmeisesti on niin, että kun jokin tekninen laite on kehityksensä keskivaiheilla, ei liian uusi eikä liian vanha, sillä on vielä omaperäinen muoto, joka sopii hyvin edustamaan laitetta myöhemminkin, kun pyöreämuotoisuuskehitys on jo päässyt vauhtiin.

---

Toisen ihmisen läsnäolon voi tuntea, samoin poissaolon. Hänen poissaolonsa on kiinteää, käsinkosketeltavaa puuttumista, kuin aavesärkyä.